Tarvekysyntää

Tarvekysyntä on taloudellinen käsite, jolla tarkoitetaan kysyntää, joka syntyy, kun ihmiset pyrkivät täyttämään heidän koettuja tai yhteiskunnallisesti määriteltyjä tarpeitaan. Se keskittyy perus- ja välttämättömien tarvetta vastaavaan kysyntään, kuten ruoka, asuminen, terveydenhoito, koulutus, liikkuminen ja viestintä. Tarvekysyntä heijastaa sekä yksilöiden todellisia resurssitarpeita että yhteiskunnan rakenteellisia odotuksia siitä, mitkä toiminnot ovat välttämättömiä.

Termi koostuu sanoista tarve ja kysyntä, ja se sijoittuu osaksi consumer theory -ajattelutapaa sekä markkinatutkimusta. Teoreettisesti tarvekysyntä eroaa laajemmin määritetystä kysynnästä, joka voi syntyä sekä tarpeiden että halujen ja mielihyvän hakemisen seurauksena. Tarvekysyntä voidaan nähdä osana kustannuslaskentaa ja hyvinvointianalyysiä, joissa painopisteenä ovat välttämättömät tavarat ja palvelut.

Kysyntä voidaan jakaa tarve- ja halukysyntään. Tarvekysyntä on yleensä vähemmän joustavaa hinnan ja aikataulujen muutoksille ja säilyy energiatasolla, joka riippuu elintärkeistä tarpeista sekä tulotasosta. Elinympäristön, kulttuurin ja teknologian muutos voivat kuitenkin muuttaa, mitkä tarpeet katsotaan välttämättömiksi.

Tarvekysyntää mitataan muun muassa kulutuksen jakautumisella tärkeimpiin tuoteryhmiin sekä tilastoilla, jotka kuvaavat perushyödykkeiden menojen osuutta kokonaiskysynnästä. Se on keskeinen käsite sekä julkisessa politiikassa että yritystoiminnassa: se ohjaa welfare-ohjelmia, infrastruktuurihankkeita sekä tuotekehitystä ja toimitusvarmuutta.

Esimerkkejä tarvekysynnän kohteista ovat asunto, ruoka, terveydenhuolto, koulutus sekä vesihuolto ja viestintä. Kritiikkiin kuuluu osa siitä, että tarpeiden rajat ovat kulttuurisesti ja ajankohdasta riippuvia, ja määritelmä voi muuttua yhteiskunnallisten olojen mukaan.