Tartuntamekanismit

Tartuntamekanismit viittaa tapoihin, joilla tartuntatautien aiheuttajat, kuten bakteerit, virukset, sienet ja loiset, siirtyvät yhdestä isännästä toiseen. Nämä mekanismit ovat keskeisiä tautien leviämisen ja epidemioiden ymmärtämisessä.

Yleisimpiä tartuntamekanismeja ovat suora ja epäsuora kosketus. Suora kosketus tapahtuu, kun patogeeni siirtyy suoraan tartunnan saaneesta yksilöstä terveeseen esimerkiksi halaamalla, suutelemalla tai seksuaalisessa kanssakäymisessä. Epäsuora kosketus puolestaan tapahtuu, kun patogeeni siirtyy saastuneen esineen, kuten ovenkahvan tai lelun, välityksellä.

Pisaratartunta on toinen yleinen reitti, jossa hengitysteiden eritteiden mukana kulkeutuvat pisarat, kuten yskän tai aivastuksen yhteydessä, leviävät lyhyen matkan ilmateitse ja tartuttavat lähellä olevia henkilöitä. Ilmateitse leviävät taudit, kuten tuberkuloosi, voivat levitä pienempien aerosolien mukana, jotka pysyvät ilmassa pidempään ja voivat kulkeutua pidempiä matkoja.

Vektorivälitteinen tartunta tapahtuu, kun hyönteiset tai muut eläimet, kuten hyttyset tai punkit, siirtävät taudinaiheuttajia yhdestä isännästä toiseen. Ruoka- ja vesivälitteiset tartunnat puolestaan syntyvät, kun patogeenejä sisältävä ruoka tai vesi nautitaan. Lapsilla ja vanhuksilla tartuntamekanismit voivat olla erityisen tärkeitä, koska heidän immuunijärjestelmänsä voi olla heikompi.