Vektorivälitteinen

Vektorivälitteinen on termi, jota käytetään kahdessa päämerkityksessä. Epidemiologiassa se kuvaa taudinaiheuttajan siirtymistä isännästä toiseen vektorin, eli välittäjäorganismin, välityksellä. Molekyylibiologiassa kyse on tilanteesta, jossa geneettistä materiaalia siirretään soluihin vektorina käytettävän välineen avulla, esimerkiksi geeninsiirtoja varten.

Epidemiologisessa merkityksessä vektorit ovat usein verenimeviä tai syljen välitykseen liittyviä organismeja. Yleisimmät vektoriryhmät ovat hyttyset, punkit, kirput ja hiekkanaiset. Taudinaiheuttaja tarttuu vektoriin, moninkertaistuu siinä ja siirtyy seuraavaan isäntään vektorin purennan tai muun kontaktin kautta. Vektorin kyky välittää taudin määräytyy sen käyttäytymisen, populaation koon, ympäristötekijöiden sekä ihmisen altistumisen perusteella.

Esimerkkejä vektorivälitteisistä taudeista ovat malaria (plasmodium, via Anopheles-hyttyset), dengue, Zika ja chikungunya (Aedes-hyttyset), sekä West Nile -virus ja borrelioosit kuten Lyme-tauti (punkit Ixodes-suvun). Vektorivälitteinen siirtoketju on keskeinen osa tartuntatautien ekologiaa ja vaikuttaa sekä riskien arviointiin että ennaltaehkäisyyn.

Toisaalta termi löytyy myös biotekniikasta. Vektorivälitteinen geeninsiirto tarkoittaa menetelmiä, joissa virukset tai muut kuljettajat siirtävät ulkopuolista geeniä soluihin. Tällöin vektori toimii geneettisen materiaalin kantajana ja tarpeen mukaan kohdennetaan ilmentymä tietyissä soluissa.

Ehkäisyn keinoja ovat vektoreiden seuranta ja torjunta, elinympäristöjen hallinta, henkilökohtaiset suojatoimet sekä rokotteet ja terapeuttiset reseptit, kun ne ovat käytettävissä. Vektorikulttuuriletyt nousevat haasteiksi kliinisessä tutkimuksessa, ympäristössä ja ilmastonmuutoksen myötä, mikä vaikuttaa tautien geografiaan ja hallintaan.