Tapaustutkimukset

Tapaustutkimukset ovat tutkimusmenetelmä, jossa tutkija syventyy yhteen tai useampaan tarkasteltavaan tapaukseen ja tarkastelee ilmiötä sen kontekstissa. Tavoitteena on ymmärrys, kuvaus tai selitys, ei välttämättä yleistettävä tulos, vaan syvällinen kuvaus siitä, miten ja miksi ilmiö ilmenee kyseisessä tilanteessa.

Tapaustutkimuksia voidaan luokitella usealla tavalla. Intrinsic-tapaustutkimuksessa tutkitaan ilmiötä sellaisenaan eikä sen laajentamista tavoitteena; instrumental- tai yleisemmässä mielessä käytetty tapaustutkimus pyrkii ymmärtämään laajempaa ilmiökokonaisuutta yhden tapauksen kautta; kollektiivinen tapaustutkimus tarkastelee useita tapauksia rinnakkain etsiäkseen yhteisiä piirteitä ja syy-seuraussuhteita.

Tutkimuksen suunnittelussa valitaan sopivat tapaukset ja menetelmät. Datan keruussa käytetään usein haastatteluja, dokumentteja, havainnointia ja arkistotietoja. Triangulaatio yhdistää useita lähteitä ja menetelmiä vahvistaen tulosten luotettavuutta. Analyysissä voidaan käyttää case-by-case -lähestymistapaa, teemoittelua, narratiivista tai rakenteellista analyysiä sekä raportointia, jossa tapaus kerrontana avaa ilmiön toimintoja kontekstissa.

Vahvuudet ja rajoitukset: tapaustutkimukset antavat rikkaita, kontekstisidonnaisia kuvaus- ja ymmärryksiä, mutta niiden yleistettävyys on rajallinen ja tutkimukseen liittyy subjektiivisuus sekä suurempi resurssien tarve.

Eettiset näkökulmat korostuvat: informed consent, luottamuksellisuus ja anonymiteetin suojaaminen.

Soveltuvuus: sosiaali- ja kasvatustieteet, liiketoiminta ja organisaatiotutkimus, terveydenhuolto sekä politiikan tutkimus.