Intrinsictapaustutkimuksessa

Intrinsinen tapaustutkimus on laadullinen tutkimusmenetelmä, jossa itse tapaus nähdään kiinnostavana ja merkityksellisenä sinänsä. Tapausta valitaan sen ainutlaatuisuuden tai erityisen ilmentymän vuoksi, eikä tutkimuksen tarkoitus ole vain valaista laajempaa ilmiötä tai testata teoriaa. Tavoitteena on saavuttaa syvä, kontekstisidonnainen ymmärrys juuri siitä tapauksesta.

Tutkimus rakentuu monipuoliselle aineistolle, joka voi koostua esimerkiksi haastatteluista, havainnoinneista, asiakirjoista ja muista tallenteista. Tärkeää on tarjota oikeudenmukainen ja kattava kuvaus tapauksen olosuhteista, toimintatavoista ja merkityksistä, eli niin sanottu paksu kuvaus (thick description). Analyysi on usein laadullista ja narratiivista: tutkija rakentaa tapauksen tarinan sekä erittelee ilmiön piirteitä ja niiden kontekstuaalisia yhteyksiä.

Erotus instrumentaaliseen tapaustutkimukseen nähden: intrinsisessä tapauksessa tapaus on tutkimuksen lopullinen kohde, eikä sitä käytetä pelkästään välineenä laajempaa ilmiötä varten. Yleistettävyys on rajattu, ja tulkinnat sekä siirtäminen muille tapauksille perustuvat enemmän teoreettiseen tai kontekstuaaliseen mielekkyyteen kuin tilastolliseen yleistämiseen.

Hyötyinä korostuvat syvä ymmärrys ja kontekstin huomiointi, mutta tutkimuksen sovellettavuus muille tapauksille voi olla rajoitettua. Eettisyys, läpinäkyvä raportointi ja kuvatun tapauksen uskottavuuden säilyttäminen tukevat tutkimuksen luotettavuutta.