Tajunnanmenetyksen

Tajunnanmenetyksen määritelmä on tilapäinen tietoisuuden menettäminen, jonka aikana henkilö ei reagoi ympäristöön. Yleensä palautuminen tapahtuu nopeasti, usein sekuntien tai minuuttien kuluessa. Toistuvat, pitkään jatkuvat tai vammoja aiheuttaneet tajunnanmenetykset vaativat lääkärin arviota.

Taustalla on monia syitä. Yleisimmät ovat vasovagaalinen synkooppi (pyörrytys) sekä ortostaattinen hypotensio sekä hypoglykemia. Muita yleisiä syitä ovat sydämen rytmihäiriöt ja muut sydänperäiset sairaudet, aivoverenkiertohäiriöt sekä epilepsy; päihtymys, infektiot, kuume sekä neste- tai suolavaje ja eräät lääkkeet tai myrkyt voivat myös aiheuttaa tajunnanmenetyksen.

Oireet ennen menetyksen voivat olla huimaus, kalpeus, hikoilu, pahoinvointi sekä näön sumeneminen. Tajunnan menetyksen aikana henkilö ei reagoi. Jälkikäteen voi esiintyä sekavuutta, väsymystä tai harvoin kouristuksia.

Ensiapu: soita hätänumeroon, jos tajunnanmenetys on pitkä tai toistuva, henkilö on loukannut itseään tai hänellä on hengitysvaikeuksia. Varmista hengitys ja avaa hengitystie. Aseta henkilö makaamaan selälleen ja nosta hänen jalkojaan noin 30 cm korkeammalle, kunnes on varma ettei vammoja ole. Käännä henkilö kylkiasentoon, jos hän ei jaksa pitää hengitystään. Älä anna ruokaa tai juomaa ennen kuin hän on täysin hereillä. Seuraa tilannetta.

Diagnoosi ja hoito: lääkäri ohjaa tutkimukset, kuten anamneesi, fyysinen tutkimus, EKG, verensokeri, verenpaineen seuranta sekä laboratoriot. Tarvittaessa voidaan tehdä EEG sekä aivojen ja sydämen tutkimuksia. Hoito kohdistuu syytekijän hoitoon; vasovagaalinen synkooppi paranee usein nesteytyksellä ja välttelemällä rasittavia tilanteita.

Ennuste: useimmat toipuvat täysin, mutta toistuva tajunnanmenetys voi vaatia pitkäaikaista seurantaa ja hoitoa.