Taivuttelutonta

Taivuttelutonta on suomalainen kielitieteellinen termi, joka tarkoittaa sanaa tai ilmauksia, jotka eivät ota taivutuspäätteitä. Siis kyseessä on sanojen tai ilmaisujen ominaisuus olla muuttumatta taivutuksessa: ne eivät saa sijamuoto-, lukus- tai muita morphologisia muotoja.

Käytössä termiä käytetään kuvaamaan sanoja, jotka eivät seuraa tavallisia taivutusmääritelmiä. Taivutteluttomat sanat voivat olla yleisiä kategorioita kielessä, kuten interjektioita, adverbeja tai joitakin vakiintuneita lainasanoja sekä muita kiinteästi käytettyjä ilmauksia. Taivuttelutonta luonnetta voidaan merkitä sanakirjoissa tai kielianalyyseissä osoittamaan, ettei sanalle anneta taivutusmuotoja normaalin sanataivutuksen mukaan.

Esimerkkejä taivutteluttomista sanoista ovat usein interjektiot ja adverbit, jotka itsessään eivät saa taivutusmuotoja. Lisäksi kiinteästi käytetyt ilmaukset tai tietyt lainasanat voivat säilyä taivutteluttomina, kun niitä käytetään edelleen samalla muodollisella tavalla. On kuitenkin huomattava, että taivuttelutonta luonnetta tarkastellaan kontekstista ja kielimuodostelmasta riippuen: joissakin kieliyhteyksissä tai sanayhteyksissä sama sana saattaa esiintyä eri taivutusmuodoissa.

Taivuttelutonta on käsite, joka auttaa kuvaamaan ja luokittelemaan sanoja niiden muotojen joustavuuden perusteella. Se on erityisesti hyödyllinen työkaluna kielitieteellisessä sanakirjoissa, korpusanalysa (morfologinen annotaatio) sekä kieltenopetuksessa, jossa taivutusten hallinta ja poikkeamat voivat vaikuttaa ymmärtämiseen.