Sääinstrumenttien

Sääinstrumentit ovat mittauslaitteita ja -järjestelmiä, joita käytetään ilmakehän tilan havainnointiin. Niillä mitataan muun muassa lämpötilaa, ilmanpainetta, kosteutta, sademäärää, tuulen nopeutta ja suuntaa sekä säteilyä ja näkyvyyttä. Sääinstrumentteja käytetään sekä manuaalisessa havaintotoiminnassa että automatisoiduissa sääasemissa, joissa tiedot tallentuvat ja välitetään meteorologisille keskuksille reaaliaikaisesti.

Yleisimmät sääinstrumentit ovat lämpötilan mittaukseen tarkoitettu termometri tai digitaalinen sensor, ilmanpaineen mittaukseen barometri, suhteelliseen kosteuteen hygrometri, sademäärän mittaukseen sademittari tai pluviometri sekä tuulen mittaukseen anemometri ja tuulen suunnan mittauslaite. Lisäksi säteilymittarit, kuten pyranometri, mittaavat auringon säteilyä, ja näkyvyyden sekä pilvipeittämyyden arviointi täydentävät havaintoja. Automatisoidut sääasemat yhdistävät useita sensoreita, tallentavat datan ja välittävät sen havainto- sekä ennustuspalveluihin. Sääinstrumenttien sijoittelu ja kalibrointi noudattavat kansainvälisiä standardeja ja laadunvarmistuksen ohjeistuksia.

Tietoja käytetään sääennusteiden laatimiseen, ilmaston seurantaan sekä tutkimukseen, ja niitä sovelletaan käytännön toimissa kuten ilmailussa, meriliikenteessä ja maataloudessa. Pitkäaikaiset mittaustiedot mahdollistavat ilmaston ja ilmakehän muutosten seuraamisen sekä trendien tunnistamisen.

Historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin syntyivät varhaisimmat lämpötilan ja paineen mittaukset. 1800-luvulla kehitettiin tarkempia mittausmenetelmiä, ja 1900-luvulla kehittyivät sähköiset sekä automatisoidut sääinstrumentit, jotka muodostavat nykyisen säämittauksen perustan.