ilmanpainetta

Ilmanpaine on ilmakehän massan aiheuttama paine, joka kohdistuu kaikkialle ympäröivään tilaan. Paine syntyy ilmakehän molekyylien liikkeen sekä maan gravitaation aiheuttaman massan painon vaikutuksesta. Merenpinnan tasolla ilmanpaine vaihtelee sään mukaan ja on tavallisesti noin 1013 hPa (noin 101325 Pa).

Yleisimmät yksiköt ovat pascal (Pa) ja hehtopascal (hPa); 1 hPa = 100 Pa. Barometrit mittaavat ilmanpainetta ja antavat arvoja paineyksiköissä.

Paine riippuu paikasta, ajasta ja korkeudesta. Sääjärjestelmät tuottavat korkeapaineita, jotka usein tuovat selkeää säätä, sekä matalapaineita, joiden yhteydessä esiintyy sade tai myrskyä. Korkeuden kasvaessa ilmanpaine laskee, ja esimerkiksi vuoristossa tai korkeammalla lentokoneen matkustaessa ilma on ohuempaa.

Mittaamiseen käytetään barometreja. Perinteisiä ovat elohopeabarometrit sekä aneroidibaro­metrit; digitaaliset barometrit antavat painearvoja sähköisesti. Mittaustulos ilmoitetaan yleisimmin hPa tai Pa.

Sovellukset ja vaikutukset. Ilmanpaine on keskeinen osa sääennusteita, ilmailua ja navigointia sekä esimerkiksi sukellus- ja vuoristo-operaatioita. Muutokset ilmanpaineessa voivat vaikuttaa ihmisen kehoon; pienet muutokset voivat aiheuttaa päänsärkyä tai korvien soimimista, ja suuret paine-erot voivat johtaa barotraumaan.

Ilmanpaineeseen liittyy myös standardi-ilmakehä (ISA), jota käytetään lentotieteessä ja insinööritieteissä mallintamaan paineen ja lämpötilan muutoksia korkeuden mukaan.