Korkeuden

Korkeus on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan jotain kappaleen tai ilmiön vertikaalista mittaa: kuinka korkealla se on suhteessa jonkin perustan, maan pinnan tai referenssitason päälle. Korkeuden genitivimuoto on korkeuden, jota käytetään ilmaisemaan "jonkin kohteen korkeuden" tai "korkeuden" omaa tilaa, esimerkiksi tornin korkeuden tai maan korkeuden. Korkeus voidaan nähdä sekä fyysisenä mittana että abstraktina käsitteenä, joka viittaa kolmiulotteiseen sijaintiin tai laajuuteen.

Käyttöyhteydet vaihtelevat. Arkipäiväisissä yhteyksissä puhutaan esimerkiksi talon, puun tai ihmisen korkeudesta. Geografiassa ja kartografiassa korkeus voi tarkoittaa kohoamaa maanpinnasta tai merenpinnasta mitattua korkeutta (korkeus merenpinnasta). Ilmailussa ja navigoinnissa korkeus (lentosuunta) viittaa usein ilmakehän tilaan ja on kriittinen tekijä reitityksessä. Rakennustieteessä korkeus liittyy rakennuksen ulkoasiakirjoihin ja suunnitteluun, kuten korkeuden rajoituksiin kaavoituksessa.

Mittaaminen ja yksiköt. Korkeus ilmoitetaan yleisimmin metreinä (m). Pienemmissä mittauksissa käytetään senttimetrejä; suuralueilla voidaan käyttää kilometrejä tai julkilausumia kuten "tuhansia metrejä" riippuen kontekstista. Yleisiä ilmaisuja ovat esimerkiksi "tornin korkeus on 40 metriä" sekä "tornin korkeuden määrittäminen" tai "tään maan korkeuden mittaus." Korkeuden käsite on keskeinen sekä käytännön mittauksissa että kieliopillisissa yhteyksissä.