Säteilyvastuun

Säteilyvastuu viittaa vastuuseen siitä, että ionisoivaa säteilyä käyttävissä toiminnoissa suojataan ihmiset ja ympäristö sekä noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja säteilyturvallisuuskäytäntöjä.

Säteilyvastuu jakautuu organisaation ja yksilön tasoille. Organisaatio on velvollinen huolehtimaan turvallisuusjärjestelyistä, kuten riskinarvioinnista, teknisistä suojauksista, koulutuksesta sekä jatkuvasta seurannasta. Yksilöt, kuten työntekijät ja potilaat, ovat vastuussa näiden ohjeiden noudattamisesta ja turvallisen käytön raportoinnista.

Suomessa keskeinen viranomainen on Säteilyturvakeskus (STUK). Säteilylaki ja siihen liittyvät määräykset asettavat vaatimukset käytettävien lähteiden hallinnalle, annostukselle, koulutukselle sekä häiriötilanteiden hallinnalle. Lainsäädäntöjä täydentävät STUKin ohjeet ja käytännöt, jotka koskevat sekä yksittäisiä työpaikkoja että koko yhteiskuntaa.

Toimintamuotoja ovat terveydenhuolto, teollisuus, tutkimus sekä ydinenergia, ja ne edellyttävät lupia tai poikkeuslupia sekä laadukasta säteilyturvallisuussuunnitelmaa. Käytännössä organisaatio nimeää säteilyturvallisuusvastaavan (RSV), jonka tehtävänä on varmistaa turvallisuusperiaatteiden toteutuminen: oikeutus, annosrajoitusten seuraaminen sekä optimointi (ALARA-periaate), annostuksen valvonta, koulutus ja varautuminen onnettomuuksiin.

Säteilyvastuun tarkoituksena on luoda turvallisuuskulttuuri, jossa jatkuva parantaminen, asianmukainen raportointi ja ennakoiva varautuminen häiriötilanteisiin ovat keskeisiä osia arjen toimintaa.