Säilyvyysaika

Säilyvyysaika tarkoittaa ajanjaksoa, jonka elintarvike säilyy turvallisena nauttia ja säilyttää hyväksyttävälaatu tietyissä säilytysolosuhteissa. Se riippuu sekä tuotteen ominaisuuksista että ympäristön tekijöistä; turvallisuus viittaa mikrobiologisiin riskeihin ja haitallisten yhdisteiden muodostumiseen, kun taas laatu kattaa makuun, rakenteeseen, väriin ja ravitsemukselliset arvot.

Säilyvyysaikaan vaikuttavat tekijät ovat muun muassa tuotteen tyyppi (esim. helposti pilaantuvat vs. pitkäikäiset tuotteet), vesipitoisuus tai vesikiinnittyvyys, happamuus sekä suola- ja sokeripitoisuudet, entsymaattinen toiminta ja mahdollinen mikrobikasvu. Pakkaus, ilmanlaatu sekä hapen ja kosteuden hallinta vaikuttavat merkittävästi. Lämpötilan vaihtelut, valo sekä pakkausvauriot voivat lyhentää säilyvyysaikaa.

Elintarvikkeet jaetaan usein sen mukaan, kuinka kauan niitä voi säilyttää: pitkäkestoiset tuotteet, kuten säilykkeet ja kuivatuotteet, sekä nopeasti pilaantuvat, kuten tuoreet maitotuotteet, liha ja valmisruoat. Tämä vaikuttaa sekä säilytysohjeisiin että tarkastelu- ja ruokaturvallisuusnäkökulmiin, kuten käytettävissä oleviin päivämääriin.

Merkkien tarkoitus: Suomessa yleisin on parasta ennen -merkintä, joka viittaa tuotteeseen laadun kannalta ja jonka jälkeen laatu voi heikentyä, mutta tuote ei välttämättä ole vaarallinen. Joillakin elintarvikkeilla on käytettävä "käyttöpäivä" tai vastaava rajallinen päiväys, joka liittyy turvallisuuteen. Säilyvyysaikoja määritellään sekä laboratorio- että käytännön testeillä ja ne voivat vaihdella riippuen valmistuksesta ja säilytysolosuhteista.

Käytännön ohjeena on noudattaa pakkauksessa annettuja ohjeita, pitää kylmäketju kunnossa, välttää lämpötilavaihteluita ja käyttää vanhimmat tuotteet ensin.