Säilymismenetelmillä

Säilymismenetelmillä tarkoitetaan toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tarkoituksena on pidentää kohteen säilyvyyttä, ehkäistä hajoamista ja varmistaa käyttökelpoisuus sekä laatu. Termi kattaa sekä käytännöt elintarvikkeiden, aineistojen ja tuotteiden säilyttämisessä että laitteiden ja tietojen pitkäaikaisessa suojelussa. Käytännöt voivat olla fyysisiä, kemiallisia tai organisatorisia, ja ne sovitetaan kohteen ominaisuuksiin sekä ympäristöoloihin.

Yleisiä periaatteita on kontrolloida haitta-aineita ja haitallisia prosesseja, kuten mikrobikasvua, entsymaattisia reaktioita, hapenkäyttöä, kosteutta ja lämpötilaa sekä minimoida altistuminen valolle, ilmastolle ja mekaaniselle rasitukselle. Säilymismenetelmät voidaan jaotella fyysisiin, kemiallisiin sekä järjestelmä- ja prosessikeskeisiin keinoihin.

Elintarvikkeissa keskeisiä keinoja ovat esimerkiksi kuivaus, suolaus, pakastus, jäähdytys, hapenpoisto ja vakuumipakkaus sekä fermentointi ja pastörointi. Näiden tarkoituksena on hidastaa tai pysäyttää mikrobikasvu sekä estää haitallisten kemiallisten reaktioiden kiihtyminen.

Kulttuuriperintöaineistojen suojelussa keskeistä on säilytyshuoneiden olosuhteiden hallinta, kuten korkea- ja matalalämpötilan sekä kosteuden tasoitus, suoja valo- ja ilmastopäästöiltä sekä sääntelemätön käsittely. Digitaalisten aineistojen osalta säilymismenetelmät sisältävät varmuuskopiointia, muuntamista (migraatiota), digitaalisen tallennusstrategian toteuttamista sekä metatietojen ylläpitoa.