Sähköpikalinjoissa

Sähköpikalinjoissa on termi, jota käytetään kuvaamaan korkeajännitteisiä sähköenergian siirtolinjoja sekä niihin liittyvää verkostorakennetta, joka siirtää sähköä tuotannosta kulutukseen pitkien matkojen yli. Käytännössä se voi viitata sekä ilmajohtojen että maakaapeleiden kokonaisuuteen, ja sen osat muodostavat sähköverkon uuden tai vanhemman pään ydintoiminnan varmistamisen.

Keskeiset komponentit ovat johtimet (johdot), tukipylväät tai tuentarakenteet, eristeet sekä kytkin- ja suojalaitteet, jotka sijaitsevat usein sähköasemien ja verkon välissä. Lisäksi toisiinsa liitetyt muuntamot mahdollistavat jännitteen muuttamisen ja jakeluverkkoon sopiviksi. Sähköpikalinjoissa kiinnitetään huomiota sekä mekaaniseen kestävyyteen (tuuli, lumi, jää) että sähköisiin ominaisuuksiin (jännite, eristys, johtokyky) sekä ympäristövaikutuksiin ja maanomistajayhteistyöhön oikeuksien puitteissa.

Toiminta ja suunnittelu keskittyvät kustannustehokkuuteen, luotettavuuteen ja turvallisuuteen. Sijainnin, lämpötilan, tuulen ja ilmapiirin vaikutukset määritellään sekä mekaanisesti että sähköisesti. Valvonta- ja kunnossapitotoimenpiteet sisältävät visuaaliset tarkastukset, termografian sekä provo- ja jännitteentarkastukset, ja niitä täydennetään varoitus- sekä suojauslaitteiden toiminnan seurannalla.

Nykyaikaisessa sähköverkkoteknologiassa sähköpikalinjat voivat sisältää maanalaisia kaapeleita kaupungin alueilla, sekä korkean jännitteen HVDC-siirtolinjoja, jotka vähentävät häviöitä pitkissä yhteyksissä. Kehitystrendeinä ovat paremmat materiaalit (kevyet, kestävämmät johdot ja eristeet), älykkäät sensorit sekä reaaliaikainen asset management, jolla pyritään parantamaan turvallisuutta ja luotettavuutta.