Sädehoitotekniikat

Sädehoitotekniikat viittaavat erilaisiin menetelmiin, joita käytetään syövän ja joidenkin hyvänlaatuisten kasvainten hoitoon ionisoivalla säteilyllä. Sädehoidon päätavoitteena on tuhota syöpäsoluja tai estää niiden kasvua ja jakaantumista vahingoittamatta ympäröiviä terveitä kudoksia mahdollisimman paljon. Tekniikoiden valinta riippuu syövän tyypistä, sijainnista, koosta ja potilaan yleiskunnosta.

Yksi yleisimmistä sädehoitotekniikoista on ulkoinen sädehoito, jossa säteilyannos annetaan potilaan ulkopuolelta. Tässä menetelmässä käytetään yleensä lineaarikiihdytintä, joka tuottaa korkeaenergisiä röntgensäteitä tai elektronisäteitä. Ulkoista sädehoitoa voidaan kohdistaa tarkasti kasvaimeen useista eri suunnista, jotta säteilyannos kasvaimeen maksimoituu ja ympäröivien kudosten annos minimoituu. Tähän liittyviä edistyneitä tekniikoita ovat esimerkiksi intensity-modulated radiation therapy (IMRT) ja volumetric modulated arc therapy (VMAT), jotka mahdollistavat sädeannoksen muotoilemisen entistä tarkemmin kasvaimeen. Stereotaktinen sädehoito (esim. stereotaktinen radiokirurgia tai stereotaktinen ulkoinen sädehoito) on hyvin tarkka tekniikka, jota käytetään usein pienempien kasvainten tai etäpesäkkeiden hoidossa, ja se antaa suuren sädeannoksen lyhyessä ajassa.

Sisäinen sädehoito eli brakyterapia on toinen merkittävä tekniikka, jossa radioaktiivinen lähde asetetaan suoraan kasvaimeen tai sen välittömään läheisyyteen. Tämä voi tapahtua pysyvästi, jolloin radioaktiiviset siemenet jätetään kudokseen, tai väliaikaisesti, jolloin lähde poistetaan hoidon päätyttyä. Brakyterapia mahdollistaa suuren sädeannoksen annostelun hyvin rajatulle alueelle, mikä vähentää merkittävästi terveiden kudosten altistumista.