sädehoitotekniikoista

Sädehoitotekniikat ovat menetelmiä, joita käytetään syövän hoidossa korkeaenergisellä säteilyllä, kuten röntgen- tai gammasäteilyllä, tai hiukkassäteilyllä, kuten elektronisäteilyllä. Tavoitteena on tuhota syöpäsoluja ja estää niiden kasvu. Sädehoito voi olla ulkoista tai sisäistä.

Ulkoisessa sädehoidossa säteilyannos annostellaan koneella potilaan ulkopuolelta. Yleisimpiä ulkoisen sädehoidon tekniikoita ovat 3D-konformaalinen sädehoito (3D-CRT) ja intensiteettimoduloitu sädehoito (IMRT). 3D-CRT kohdistaa säteilyn tarkasti kasvaimeen käyttäen useita sädekenttiä. IMRT puolestaan mahdollistaa sädeannoksen tarkemman muotoilun ja annostelun, jolloin voidaan antaa suurempi annos kasvaimeen ja vähentää ympäröivien terveiden kudosten altistusta. Stereotaktinen sädehoito, kuten Gamma Knife tai CyberKnife, on tarkempi menetelmä, jota käytetään usein aivojen tai muiden pienten kasvainten hoitoon, ja se antaa erittäin suuren sädeannoksen lyhyessä ajassa.

Sisäisessä sädehoidossa, eli brakyterapiassa, säteilylähteet sijoitetaan suoraan kasvaimen sisälle tai sen välittömään läheisyyteen. Tämä mahdollistaa korkean sädeannoksen antamisen paikallisesti minimaalisella vaikutuksella ympäröiviin kudoksiin. Säteilylähteet voivat olla pysyviä tai väliaikaisia.

Sädehoidon tekniikoiden kehitys on parantanut merkittävästi hoidon tarkkuutta ja tehokkuutta, vähentäen samalla haittavaikutuksia. Hoitosuunnitteluun kuuluu tarkka kuvantaminen ja laskenta optimaalisen sädeannoksen ja -jakautumisen varmistamiseksi.