Sädehoidon

Sädehoito on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa ionisoiva säteily tuhoaa syöpäsoluja tai estää niiden jakautumisen. Sitä käytetään sekä parantavassa että palliatiivisessa tarkoituksessa. Sädehoitoa annetaan yleensä ulkoapäin (ulkoapäiväinen sädehoito, EBRT) tai brachyterapiana, jossa säteilylähde sijoitetaan lähelle tai suoraan kasvainta. Joissakin tilanteissa sädehoitoa voidaan hyödyntää myös ei-syöpäisissä tiloissa.

Miten se toimii: Ionisoivat säteet aiheuttavat solujen DNA-vaurioita. Syöpäsolut ovat usein heikommin kykeneviä korjaamaan vaurioita ja jakautuvat nopeammin, jolloin säteily estää kasvaimen kasvua ja voi johtaa solukuolemaan. Fraktionointi tarkoittaa annoksen jakamista useisiin pienempiin osiin, mikä sallii terveiden kudosten paranemisen hoitojen välillä.

Tekniikat ja suunnittelu: EBRT käyttää ulkoista säteilylähdettä, kuten lineaarista kiihdytintä. Brachyterapia sijoittaa säteilylähteen suoraan tai kasvaimen läheisyyteen. Hoito suunnitellaan kuvantamisella (CT, MRI, joskus PET) ja yksilöllisesti elimien riskit huomioiden. Säteilyannos ja aikataulu määritetään siten, että kasvaimelle saadaan riittävä annos ja ympäröivä kudos altistuu sallituissa rajoissa.

Käyttöalueet: Sädehoitoa käytetään erilaisten syöpämuotojen hoidossa sekä palliatiivisesti oireiden lievittämiseen että kasvaimen koon pienentämiseen. Esimerkkejä ovat rintasyöpä, eturauhassyöpä, keuhkosyöpä, pään ja kaulan kasvaimet sekä suolistosyöpä. Lisäksi sitä voidaan käyttää hyvänlaatuisissa tiloissa, kuten arteriovenoosien epämuodostumien hoitoon joskus.

Haitat ja turvallisuus: Säteily voi aiheuttaa sekä akuuttia että harvemmin myöhäishaittoja, kuten ihon ärsytystä, väsymystä sekä limakalvovaivoja, ja pitkällä aikavälillä mahdollisia arpeutumista tai elimen toiminnan muutoksia. Riskien hallitsemiseksi hoito suunnitellaan huolellisesti, ja siihen liittyy laadunvarmistus sekä säännöllinen seuranta onkologian ja radiologian ammattilaisten toimesta.