Sympatomimeettisiä

Sympatomimeettisiä lääkkeitä ovat aineita, jotka jäljittelevät sympaattisen hermoston toimintaa aktivoimalla adrenoreseptoreita tai lisäämällä noradrenaliinin vapautumista ja/tai estämällä sen takaisinottoa. Tämän seurauksena ne voivat nostaa verenpainetta ja sydämen sykettä, laajentaa keuhkoputkia sekä laajentaa pupilleja; ne voivat myös lisätä vireyttä ja aineenvaihduntaa.

Sympatomimeettejä voidaan luokitella suoraan vaikuttaviin agonisteihin ja epäsuoraan vaikuttaviin sekä näiden yhdistelmiin. Suoraan vaikuttavat agonistit sitoutuvat adrenoreseptoreihin, esimerkiksi alfa-1-vasokonstriktioon vaikuttavat yhdisteet (phenylefriini), alfa-2-agonistit (klonidiini), beta-1-agonistit (dobutamiini) ja beta-2-agonistit (salbutamoli). Epäsuorasti toimivat aineet vapauttavat noradrenaliinia tai estävät sen takaisinottoa, kuten amfetamiinit, efedriini ja kokaiini. Osa yhdisteistä on sekaihoisia, eli niillä on sekä suoraa että epäsuoraa vaikutusta.

Käyttökohteet vaihtelevat. Nenän tukkoisuuteen käytetään esimerkiksi pseudoefedriiniä ja fenylefriiniä, kun taas hypotension tai shokin hoidossa käytetään adrenaliinia (epinefriini) ja noradrenaliinia sekä muita kemoja. Astman ja COPD:n hoidossa käytetään beta-2-agonisteja, kuten salbutamolia tai terbutaliinia. Paikallinen verisuonien supistaminen soveltuu silmä- ja nenälääkkeisiin sekä anestesiakäyttöön.

Riskiä ja haittavaikutuksia ovat verenpaineen ja sykkeen nousu, rytmihäiriöt, ahdistus, unettomuus sekä paikallisen verenkierron liian voimakas supistuminen. Pitkäaikainen käyttö ja suurten annosten väärinkäyttö voivat aiheuttaa toleranssia ja riippuvuutta; yhteisvaikutukset MAO-estäjien kanssa voivat olla vakavia.