Suunnittelukontekstit

Suunnittelukontekstit ovat ne olosuhteet, joissa suunnittelun kohde toimii ja jolla on merkitystä sen toimivuudelle. Ne käsittävät sekä käyttäjät ja heidän tarpeensa että ympäristön, organisaation, teknologian sekä lainsäädännön, kulttuurin ja taloudelliset realiteetit. Hyvä suunnittelu huomioi nämä kontekstit jo varhaisessa vaiheessa, koska ne määrittävät vaatimukset, rajoitteet sekä sitä, mitä on tavoiteltavissa ja mitä ei.

Keskeisiä kontekstin ulottuvuuksia ovat: käyttäjä- ja tehtäväkonteksti (ketkä käyttävät tuotetta, millaisia tehtäviä he suorittavat, millaiset taidot heillä on); fyysinen ja tilallinen konteksti (tila, valaistus, melu, ergonomia); organisaatio- ja liiketoimintakonteksti (prosessit, budjetit, päätöksentekorakenne); teknologinen konteksti (yhteydet, integraatiot, turvallisuus); sekä kulttuurinen ja lainsäädännöllinen konteksti (tavat, arvot, säädökset, eettiset periaatteet).

Kontekstin huomiointi vaikuttaa suunnittelun tavoitteisiin ja mittareihin; se ohjaa käyttöliittymän suunnittelua, palveluiden kehittämistä sekä kestävän kehityksen huomioimista koko elinkaaren ajan. Metodisesti kontekstia kartoitetaan kenttätutkimuksin, havainnoin, haastatteluin sekä kontekstuaalisin kyselyin; käytetään skenaarioita, personas- ja asiakaskäyttäytymisen malleja sekä kontekstikohtaisia testauksia.

Esimerkkejä kontekstien huomioinnista ovat mobiili- ja web-sovellusten suunnittelu eri käyttöpaikoissa (toimistossa, kotona, liikenteessä) sekä teollisiin ja julkisiin tiloihin tarkoitettujen ratkaisujen sopeuttaminen ympäristöoloihin, kuten valaistukseen ja meluun sekä ylläpitoon.

Suunnittelukonteksteja tarkastelemalla voidaan tunnistaa sekä mahdollisuuksia että ristiriitoja käyttäjä-, liiketoiminta- ja teknologiasidonnaisten vaatimusten välillä. Ne muodostavat keskeisen viitekehyksen suunnitteluprosessin analyysistä konseptointiin ja toteutukseen.