Suunnitelmatalous

Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotanto ja resurssien kohdentaminen määräytyvät valtion laatiman keskitetyn suunnitelman perusteella. Keskeisiä keinoja ovat laajat tuotanto- ja investointisuunnitelmat, valtion omistus useista tuotantosektoreista sekä määräävä rooli hinnanmuodostuksessa, palkoissa ja tuotantoyksiköiden toiminnassa. Markkinamekanismien rooli on tällöin rajallinen.

Ominaispiirteet ovat julkinen omistus tai valtion kontrolli tuotannontekijöihin, keskitetty suunnittelu sekä tavoitteiden, kuten tuotettavien tuotteiden määrän ja resurssien jakamisen, asettaminen pitkälle aikavälille. Hintojen ja palkkojen tasoja voidaan säätää poliittisesti, mikä voi ohjata yritysten toimintaa ja investointeja. Informaatio ja päätöksentekoprosessit ovat usein byrokraattisessa hallinnassa, mikä heijastuu tiedonsiirron viiveissä ja reagoimisessa markkinoiden muutoksiin.

Historia ja esimerkit. Suunnitelmatalous on ollut keskeinen monissa sosialistisissa ja kommunistisissa maissa 1900-luvulla, kuten Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa sekä Kiinassa ja Kuubassa. Viiden vuoden ja monivuotiset suunnitelmat määrittivät suurimman osan tuotannosta sekä investoinneista. Gosplan toimi Neuvostoliitossa koordinoivana viranomaisena. Käytännössä järjestelmät pyrkivät varmistamaan täystyöllisyyden ja perushyödykkeiden saatavuuden, mutta ne kokivat usein tehottomuutta, tiedonkulun hidastumista ja riittämättömiä innovaatioprosesseja.

Nykytilanteessa monet maat käyttävät sekoitetun talouden malleja, joissa suunnittelua sovelletaan erityisesti strategisesti tärkeillä sektoreilla (esim. energia, puolustus, infrastruktuuri), samalla kun markkinat välittävät suurimman osan resurssien hintasignaaleista ja kilpailusta. Suunnitelmatalouden perinteellinen muoto on vähentynyt, mutta sen käsitteet vaikuttavat edelleen julkisen sektorin suunnitteluun ja politiikkoihin.