Suicidaalisuus

Suicidaalisuus viittaa ilmiöön, jossa henkilöllä on ollut tai on itsemurhaan liittyviä ajatuksia, suunnitelmia tai tekoja. Se ei ole yksittäinen diagnoosi, vaan laajempi spektri, joka voi liittyä erilaisiin mielenterveys- ja fyysisen terveyden tiloihin sekä elämäntilanteisiin. Suurimmaksi osaksi suicidaalisuus liittyy ahdistukseen, masennukseen, päihteiden käyttöön tai kroonisiin sairauksiin, mutta kaikkiin tapauksin ei välttämättä liity näitä oireita.

Riskitekijöitä suicidaalisuuteen kuuluvat aiemmat itsemurhayritykset, mielenterveys- tai päihdeongelmat, krooninen sairaus tai kipu, perhe- tai suvun historialliset tekijät, trauma tai väkivaltainen kokemukset, sosiaalinen eristäytyminen sekä äkilliset elämäntilanteen stressit, kuten menetykset tai taloudelliset vaikeudet. Suojelutekijöitä ovat vahvat ihmissuhteet, toivon ja merkityksen kokeminen, kyky selviytyä stressistä, pääsy terveydenhuoltoon sekä tarkoituksen ja vastuun tunne.

Arviointi ja hoito perustuvat riskin tunnistamiseen ja turvallisuuteen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota itsemurha-ajatuksiin, suunnitelmiin, aikomuksiin ja tekon keinoihin sekä nopeasti muuttuvaan tilanteeseen. Hoitoon kuuluu kriisinhoito, turvallisuussuunnitelman laatiminen, keinot tarveharkintaisen avulla sekä hoitovaihtoehtojen valinta. Yleisimmät hoitomuodot ovat psykoterapia (esimerkiksi kognitiivinen- ja dialektinen käyttäytymisterapia), perustason mielenterveyden hoito sekä tarvittaessa lääkitys masennuksen tai muun tilan hoitamiseksi. Taltioinnin tai sijoittamisen tarve arvioidaan kliinisesti, kunnes riski on hallinnassa.

Henkilö itse tai ympäristön jäsenet voivat hakea apua normaaleina aikoina tai kriisitilanteissa. Soita hätänumeroon 112 tai hakeudu välittömästi päivystyksen tai mielenterveyden palveluiden piiriin. Paikalliset kriisipuhelimet, mielenterveysjärjestöt ja terveydenhuollon ammattilaiset tarjoavat tukea ja neuvontaa. Suicidaalisuuden ehkäisyssä keskeistä on varhainen tunnistus, tukeva yhteisö sekä pääsy asianmukaiseen hoitoon.