Stimulaatiomenetelmät

Stimulaatiomenetelmät ovat erilaisia tekniikoita ja toimenpiteitä, joita käytetään hermoston tai muiden biologisten kudosten toiminnan muokkaamiseen. Näiden menetelmien päätavoitteena on usein joko aktivoida tai estää tiettyjä hermoratoja tai soluja vastaamaan erilaisiin terapeuttisiin tai tutkimuksellisiin tarpeisiin. Menetelmät voivat perustua sähköiseen, magneettiseen tai jopa valoon liittyviin ärsykkeisiin.

Yksi yleisimmistä stimulaatiomenetelmistä on sähköstimulaatio. Tämä voi ilmetä esimerkiksi transkutaanisena sähköisenä hermostimulaationa (TENS), jota käytetään kivunlievitykseen, tai syvempänä hermostimulaationa, jossa elektrodeja asetetaan suoraan hermoratojen lähelle kirurgisesti. Magneettistimulaatio, kuten toistuva transkraniaalinen magneettistimulaatio (rTMS), käyttää magneettikenttiä aivojen aktiivisuuden muokkaamiseen ja sitä tutkitaan ja käytetään muun muassa masennuksen hoidossa.

Optogeneettiset menetelmät ovat uudempi lähestymistapa, jossa valoherkkiä proteiineja tuodaan soluihin geneettisin menetelmin. Tämän jälkeen valoa käyttämällä voidaan hallita tarkasti näiden solujen aktiivisuutta. Stimulaatiomenetelmiä hyödynnetään laajasti neurologisessa ja psykiatrisessa tutkimuksessa sekä erilaisten sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, epilepsian ja kroonisen kivun, hoidossa. Niiden kehitys jatkuu aktiivisesti, tähtäimessä entistä tarkemmat ja tehokkaammat hoitomuodot.