Stentoinnin

Stentointi eli stentin asennus on toimenpide, jossa ahtauman kohdalla oleva verisuoni avataan ja sen seinämään asetetaan stentti, pieni verkkomainen putkimainen rakenne. Tavoitteena on ylläpitää verenvirta ja estää uudelleen ahtauman kehittyminen. Stentointi toteutetaan yleensä sepelvaltimotulehduksen, muiden sepelvaltimotautien sekä periferalisaisten valtimoiden ahtaumien yhteydessä, mutta sitä voidaan käyttää myös joissakin aivovaltimo- ja keskusverenkierron tilanteissa.

Menettely suoritetaan usein perkutaarisesti, eli valtimon kautta ohut katetri kuljetetaan kudoksen läpi ahtauman kohdalle fluoroskooppisen ohjauksen avulla. Pallolaajennuksen yhteydessä stentti asettuu paikalleen ja laajennetaan varmuuden vuoksi. Toimenpide voi toteutua radiaalisen (rannenivelen kautta) tai femoraalisen (nivus) pääsyn kautta, potilaan tilan mukaan. Stentti voi olla metallinen (bare-metal stent, BMS) tai lääkkeellä päällystetty (drug-eluting stent, DES). Lääkkeellisesti päällystetyt stentit vähentävät uusinnan riskiä, mutta niiden valinta riippuu potilaan taustasta ja ohjeista.

Indikaatiot perustuvat verenkierron ahtautumiin ja siihen liittyviin oireisiin, kuten angina tai kriittinen iskemia. Stentoinnin vaihtoehtoja ovat oireenmukaiset hoitomuodot sekä ohitusleikkaus. Käytännössä potilasta ohjataan usein sekä alkuperäisen toimenpiteen että jälkiseurannan aikana pitkäaikaiseen antitromboottiseen hoitoon, kuten aspiriiniin ja muiden P2Y12-estäjien käyttöön tietyin aikarajoin.

Mahdollisia komplikaatioita ovat verenvuoto, infektio, stentin tukos, uudelleen ahtautuminen sekä harvinaisemmat verisuonivauriot. Jälkivuotena potilaita seurataan kliinisesti ja tarvittaessa kuvantamalla varmistaen stentin toiminta sekä noudatetaan suositeltua lääkitys- ja elämäntapaintervointia.