Standardointu

Standardointu tarkoittaa prosessia, jossa kehitetään ja ylläpidetään standardeja – yhteisiä määritelmiä, suoritus- tai laadunvaatimuksia, jotka koskevat tuotteita, palveluja sekä liiketoimintaprosesseja. Tavoitteena on varmistaa yhteentoimivuus, turvallisuus, laadun sekä kustannustehokkuuden eri markkinoilla ja hankinnoissa. Standardointi tapahtuu usein vapaaehtoisesti, mutta joissakin tapauksissa laki tai säädökset viittaavat noudatettaviin standardeihin.

Keskeisiä toimijoita ovat kansainväliset järjestöt kuten ISO ( International Organization for Standardization) ja IEC ( International Electrotechnical Commission), sekä niiden yhteistekijät ISO/IEC. Alueelliset ja kansalliset järjestöt kuten CEN, CENELEC ja ETSI sekä kansalliset standardointiyritykset kuten Suomen Standardoimisliitto SFS osallistuvat standardien laatimiseen ja toimeenpanoon.

Standardien kehittäminen etenee yleensä työryhmien ja kansainvälisten komiteoiden kautta. Prosessi sisältää käsittelyn, lausuntakierrokset, soveltuvien teknisten arvioiden tekemisen sekä lopulta hyväksynnän ja julkaisemisen. Julkinen kuuleminen lisää avoimuutta. Standardit päivitetään säännöllisesti vastaamaan teknologista kehitystä ja säädösten muutoksia.

Tyypillisiä standardeja ovat laadunhallintastandardit, ympäristöjohtamisen standardit sekä tietoturva- ja riskienhallintastandardit, kuten ISO 9001, ISO 14001 ja ISO/IEC 27001. Standardit voivat liittyä rakennus- ja sähköteknisiin vaatimuksiin, yhteentoimivuusvaatimuksiin sekä palvelujen laatuun.

Standardoinnin hyödyt ovat parempi yhteentoimivuus, turvallisuus, kilpailukyvyn paraneminen ja kustannussäästöt. Haasteina näkyvät kustannukset, päivitysten aikataulut sekä tasapaino innovatiivisuuden ja olemassa olevien standardien välillä.