Spesifikaatiossatavuista

Spesifikaatiossatavuista on neologismi, jota käytetään suomalaisessa keskustelussa viittaamaan hypoteettiseen lähestymistapaan, jossa tekniset spesifikaatiot suunnitellaan ja ylläpidetään satojen vuosien kestävyyden turvaamiseksi. Termi muodostuu sanoista spesifikaatio ja satavuotinen, ja sitä käytetään ensisijaisesti ideana tai keskustelun välineenä, ei virallisena standardina.

Konseptin ydin on pitkäikäisyys, kontekstuaalisuus ja selkeys. Siihen kuuluu selkeä versionhallinta, pysyvät tiedostomuodot sekä kuvaus alkuperästä, kontekstista ja oletuksista. Tavoitteena on, että tulevat insinöörit voivat tulkita, rekonstruoida tai laajentaa spesifikaatioita riippumatta nykyisten työkalujen ja organisaatioiden muutoksista.

Sovelluskonteksteina ovat koulutukselliset tehtävät, arkisto- ja standardointiprosessien suunnittelu sekä organisaatioiden pitkäaikaissuunnittelu kriittisille järjestelmille. Spesifikaatiossatavuista ei ole vakiintunut standardi; sen käytännön sovellukset ja merkitys vaihtelevat aloittain ja kontekstin mukaan.

Kritiikit huomioivat, että sata vuotta eteenpäin katsominen voi olla epärealistista ja resursseja vaativaa, ja että kiertävän kehityksen ja nopean iteroinnin tarpeet voivat olla ristiriidassa tämänkaltaisen pitkäjänteisen suunnittelun kanssa. Silti termi toimii ajatusmallina, jolla voidaan pohtia dokumentaation pitkäikäisyyttä, säilytettävyyttä ja siirtämistä eteenpäin.

Lisäksi termiä käsittelevä kirjallisuus esiintyy pääasiassa suunnittelifiktiossa sekä keskusteluissa pitkäaikaissäilytyksen haasteista. Katso myös: spesifikaatio, dokumentaatio, pitkäaikaissäilytys sekä design fiction.