Sosiaaliturvajärjestelmien

Sosiaaliturvajärjestelmät ovat julkisia ohjelmia, joiden tarkoituksena on turvata kansalaisten toimeentulo ja hyvinvointi erilaisissa riskeissä, kuten sairauden, työttömyyden, työkyvyttömyyden sekä vanhenemisen kohdatessa. Ne kattavat useita etuuksia ja voivat perustua sekä lakisääteiseen vakuutukseen että yleiseen verorahojen rahoitukseen.

Keskeisiä osa-alueita ovat eläketurva, terveydenhuolto ja sairausvakuutus, työttömyysturva, työkyvyttömyys- ja toimeentulotuki sekä lapsiperhe- ja asumistuki. Järjestelmät voivat olla universaaleja, jolloin etuudet ovat kaikille suunnattuja, tai vakuutusperusteisia, jolloin etuudet määräytyvät tulojen ja maksujen perusteella.

Rahoitus koostuu tavallisesti veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä työnantajien maksuista, ja osa varoista voi tulla julkisista varoista. Hallinto ja etuuksien myöntäminen hoidetaan valtion tai paikallistason viranomaisten kautta, usein erillisten virastojen tai säätiöiden toimesta.

Maailmanlaajuisesti sosiaaliturvajärjestelmät vaihtelevat. Pohjoismaat edustavat laajaa, kattavaa yleisen hyvinvoinnin mallia, jossa rahoitus on suurilta osin julkista verovaroin ja etuudet ovat laajoja. Mannermaiset järjestelmät painottavat usein ansiotuloihin sidottua sosiaaliturvaa sekä julkista terveydenhuoltoa. Anglosaksisissa maissa korostuvat osin markkinaohjautuvat vakuutusmallit sekä osa etuuksista, jotka ovat julkisesti rahoitettuja.

Rahoituksen kestävyys, väestön ikääntyminen, maahanmuuttajien integraatio sekä etuuksien riittävyys ovat keskeisiä haasteita. Järjestelmiä tarkastellaan ja uudistetaan toimivuuden, tulotason tasauksen ja työmarkkinoiden tukemisen parantamiseksi sekä hallinnollisen tehokkuuden lisäämiseksi.