Skenaariomalli

Skenaariomalli on metodologia, jolla tutkitaan ja vertaillaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja rakentamalla ja analysoimalla skenaarioita. Se yhdistää sekä laadulliset tarinamuodot että määrälliset laskelmat, ja sitä käytetään päätöksenteon tukena riskien, epävarmuuksien ja tulevien kehityssuuntausten arvioinnissa. Skenaariomallia sovelletaan muun muassa ilmasto-, energia-, kaupunki- ja yritysstrategian suunnittelussa sekä julkisessa hallinnossa.

Skenaariomallin keskeisiä komponentteja ovat ajurit (esim. taloudelliset, demografiset, teknologiset, ympäristöön liittyvät ja poliittiset), aikajänne, epävarmuustekijät, tarinapolut tai –lähestymistavat sekä valitut indikaattorit ja mittarit. Menetelmät voivat vaihdella: skenaariosuunnittelu, järjestelmädynaaminen mallintaminen, agenttipohjainen mallintaminen, Monte Carlo -simulointi sekä ristikkäisvaikutusanalyysi. Usein prosessi toteutetaan asiantuntijatyöpajoissa, sekä yhdistetään sekä kvalitatiiviseen että kvantitatiiviseen aineistoon.

Sovelluksia on laajasti: ilmastonmuutoksen vaikutusten ja politiikkavaihtoehtojen arviointi, energiamarkkinoiden kehityssuunnat, kaupunkien liikenteen ja infrastruktuurien tulevat tarpeet sekä yritysten strateginen suunnittelu ja riskienhallinta. Historian mukaan käsite sai laajaa huomiota 1960-luvulla Shellin skenaariotyön kautta, ja siitä on tullut yleinen väline tulevaisuuden kartoittamiseen. Skenaariomallin tarkoitus on lisätä ymmärrystä vaihtoehdoista ja tukea strategista päätöksentekoa, ei ennustamista.