Skenaarioanalyysi

Skenaarioanalyysi on järjestelmällinen lähestymistapa tulevaisuuden epävarmuustekijöiden tutkimiseen. Sen tarkoituksena on muodostaa ja arvioida vaihtoehtoisia, mahdollisia tulevaisuuden kuvia eli skenaarioita, joiden avulla voidaan tukea päätöksentekoa sekä tunnistaa riskejä, mahdollisuuksia ja riippuvuuksia.

Prosessi alkaa tavoitteen ja aikaperspektiivin määrittämisellä sekä keskeisten ajureiden (trendejä, megatrendejä, sääntelyä, teknologista kehitystä) ja epävarmuuksien kartoituksella. Tämän jälkeen rakennetaan useita skenaarioita, joita voidaan kuvata sekä kvalitatiivisesti tarinallisesti että kvantitatiivisesti. Yleisiä muotoja ovat baseline-, optimisti- ja pessimistikuvaukset tai useampia vaihtoehtoisia kehityspolkuja. Seuraavassa vaiheessa arvioidaan skenaarioiden vaikutukset taloudellisesti, operatiivisesti ja organisatorisesti sekä tunnistetaan ennakoitavia toimenpiteitä ja varautumiskeinoja. Lopuksi skenaarioita päivitetään ja validoidaan säännöllisesti.

Lähestymistavat jakautuvat kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen skenaarioanalyysiin. Kvalitatiivinen lähestymistapa kartoittaa toisiinsa liittyviä tarinoita, riippuvuuksia ja merkittäviä muutostekijöitä, kun taas kvantitatiivinen voi hyödyntää simulointeja, kuten Monte Carlo -menetelmiä tai stressitestejä, lisälenkkeineen ja mittareineen. Skenaarioita käytetään muun muassa strategisessa suunnittelussa, riskienhallinnassa, politiikan ja aluesuunnittelun arvioinnissa sekä energian- ja ilmastopolitiikan sopeutumisstrategioissa.

Edut sisältävät parempan varautumisen, epävarmuuden systematisoinnin ja toimien priorisoinnin. Rajoituksiin kuuluu skenaarioiden subjektiivisuus, epäonnistumisen riski, jos tietopohja on heikko, sekä tarve jatkuvalle päivittämiselle ja sidosryhmien osallistamiselle. Esimerkkinä tilannekuva voi olla energiayhtiön siirtymä kohti hiilineutraalia tuotantoa ja sen taloudellisten sekä sääntelyyn liittyvien vaikutusten arviointi.