Siviilipalvelus

Siviilipalvelus on Suomen järjestämä vaihtoehto asepalvelukselle niille, jotka eivät halua tai voi suorittaa aseellista palvelusta vakaumuksensa vuoksi. Sen tarkoituksena on mahdollistaa yhteiskunnallinen panos ilman sotilaallista koulutusta. Siviilipalvelus suoritetaan pääasiassa siviilialojen tehtävissä julkisella tai voittoa tavoittelemattoman sektorin organisaatioissa sekä joissain tapauksissa yksityisillä työnantajilla, joissa työtehtävät tukevat yleistä turvallisuutta, terveyttä, koulutusta tai kriisivalmiutta.

Hakeminen ja järjestäminen: Hakijan tulee hakea siviilipalvelukseen lain määräämin menettelyin. Hakemuksen käsittelyyn liittyy arvio vakaumuksesta ja soveltuvuudesta tehtäviin. Mikäli hakemus hyväksytään, hänelle osoitetaan soveltuva tehtävä ja sovitaan palveluksen kestosta sekä työyhteisön kanssa. Palvelus on valvottua ja sen kesto on yleensä pidempi kuin varusmiespalveluksen, mutta tarkemmat aikarajat määräytyvät lain mukaan.

Käytännön vaikutus: Siviilipalvelus antaa mahdollisuuden suorittaa kansalaisvelvollisuutta yhteiskunnan tarpeisiin vastaavalla tavalla; työt voivat liittyä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetukseen, pelastustoimiin sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Palveluksen aikana työntekijä saa tukea ja suojan työoikeudellisessa mielessä.

Historia: Siviilipalvelusta on ollut käytössä useita vuosikymmeniä ja sitä on kehitetty ja uudistettu useaan otteeseen, jotta se vastaa sekä yksilön oikeuksia että maan turvallisuus- ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Tavoite: Siviilipalveluksen tavoitteena on tarjota rauhanomainen, oikeudenmukainen vaihtoehto asepalvelukselle sekä turvata yhteiskunnan kriittisten toimintoihin tarvittava työpanos.