Sijoitusrahastolainsäädäntö

Sijoitusrahastolainsäädäntö on Suomen ja EU:n tasolla sovellettavien säännösten kokonaisuus, joka ohjaa sijoitusrahastojen perustamista, toimintaa, markkinointia ja valvontaa. Sijoitusrahastot ovat kollektiivisia sijoitusvahteja, jotka keräävät varoja useilta sijoittajilta ja sijoittavat rahaston säännöissä määriteltyihin kohteisiin. Rahastoyhtiöt hallinnoivat rahastoja ja vastaavat niiden varojen hoitamisesta sekä säännösten noudattamisesta.

EU-puitteissa keskeisiä ovat UCITS-direktiivi ja AIFMD, jotka on implementoitu Suomen lainsäädäntöön. Ne mahdollistavat rahastojen markkinoinnin sekä asettavat läpinäkyvyys-, riskienhallinta- ja kustannusvaatimukset. Kansallinen lainsäädäntö täydentää näitä ja määrittelee omat raportointi-, toimilupa- ja valvontavaatimuksensa sekä rahastojen hallinnointiin liittyvät käytännöt.

Valvonta: Finanssivalvonta (FIN-FSA) valvoo rahastoyhtiöitä, rahastoja ja rahastovarojen erottamista sekä yleistä vakauden noudattamista. Rahastot sekä rahastoyhtiöt tarvitsevat toimiluvat, ja niiden on noudatettava kirjanpito-, tilinpäätös- ja riskienhallintavaatimuksia sekä varainhoidon säädöksiä.

Rahaston rakenne ja sijoittajansuoja: Rahaston säännöissä määritellään sijoituspolitiikka, hajautus sekä kulut. Sijoittajille annetaan kattavat tiedot, kuten sijoituspolitiikka, riskit sekä säännönmukaiset tilinpäätökset (vuosikertomus ja mahdollinen puolivuosikatsaus). Retail-markkinoille suunnatussa toiminnassa voidaan käyttää KIID/KID-tyyppisiä esitteitä ja muita tietojenantovelvoitteita.

Markkinointi ja kansainvälinen toiminta: UCITS-rahastot voivat hyödyntää EU:n passaportointia markkinoidessaan jäsenmaihin; suomalaiset rahastot voivat tarjota palvelujaan sekä kotimaassa että muissa EU-maissa. Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti, muun muassa kestävän sijoittamisen ja ESG-tietojen osalta.