Sijoituslajien

Sijoituslaji (mon. sijoituslajit) on termi, jota käytetään joissakin suomalaisissa ekologian ja luonnonhoidon teksteissä kuvaamaan lajia, jonka tarkoituksena on olla sijoitettu tai istutettu tiettyyn elinympäristöön osana palautus- tai hoitosuunnitelmaa. Käytössä käsite painottuu siihen, että lajia ei pidetä vain havainto- tai tutkimuskohteena vaan aktiivisena toimijana, joka muokkaa ympäristöä ja vuorovaikutussuhteita muiden lajien kanssa.

Sijoituslajien käyttötarkoitus on tukea palautumista, stabiloitua rakennetta ja toiminnallisuutta. Ne voivat toimia rakenteellisesti tärkeinä lajikkeina, edistää maaperän paranemista, parantaa elinympäristön monimuotoisuutta tai nopeuttaa luonnon kiertokulkua. Sijoituslajit valitaan usein siten, että niiden odotettu vaikutus on mahdollisimman hyödyllinen koko ekosysteemin palautumiselle tai ylläpidölle.

Lajivalinnan kriteerit vaihtelevat projektin mukaan, mutta yleisiä tekijöitä ovat sopeutuminen paikalliseen ympäristöön, elinkaari- ja lisääntymistiheys, vuorovaikutukset muiden lajien kanssa sekä riskit monokulttuurin syntymiselle tai haitalliselle leviämiselle. Tärkeää on myös tarkka seuranta ja sopeuttaminen suunnitelmaan, jotta mahdolliset haittavaikutukset voidaan havaita aikaisessa vaiheessa.

Sijoituslajit eivät ole vakiintunut osa kaikkien ekologisten käsitteiden standardia; niiden käyttö ja määrittely voivat vaihdella tutkijan, projekti- tai aluekohtaisesti. Niiden tarkoituksena on kuitenkin tarjota konkreettinen keino vaikuttaa ja ohjata ekosysteemien kehitystä suunnitelmallisesti.