Siivilöinnin

Siivilöinti on erottelumenetelmä, jossa nesteestä tai kaasuista erotetaan kiinteä aines läpäisemällä seos huokoisen esteen, kuten siivilän, suodattimen tai kalvon läpi. Esteen aukkojen koko ja hiukkasten koko määrittävät, mitkä hiukkaset pääsevät läpi ja mitkä jäävät kiinni esteeseen. Siivilöintiä käytetään sekä teollisuudessa että kotitalouksissa puhdistamaan nesteitä ja erottamaan kiinteät aineet nesteestä.

Toimintaperiaatteen mukaan siivilöinti voidaan toteuttaa gravitaatioperiaatteen avulla tai paineen vaikutuksesta. Gravitaatiofiltrauksessa neste virtaa esteen läpi pelkän painovoiman vuoksi; painefiltrauksessa virtausnopeutta lisätään käyttämällä pumppia tai muuta paineentuottajaa. Eri suodatusmateriaalit vaikuttavat tuloksiin: siivilä voi olla verkkomuotoinen, kangas, paperi tai kalvo, ja aukkojen koosta riippuen erotellaan suurempia tai pienempiä hiukkasia.

Välineisiin kuuluvat siivilät (verkosta tai metallilangasta valmistetut), suodatinpaperi, kangassuodattimet sekä kalvot. Dead-end-filtrauksessa neste kulkee suodattimen läpi ja epäpuhtaudet kertyvät sen pinnalle; cross-flow-filtrauksessa neste virtaa poispäin suodattimesta, mikä vähentää tukkeutumista.

Siivilöintiä käytetään laajasti elintarviketeollisuudessa (esim. kahvin ja mehujen suodatus), vesihuollossa (veden puhdistus), kemianteollisuudessa sekä laboratoriotyössä erottamaan liuoksia kiinteästä aineesta. Se on kustannustehokas ja monipuolinen menetelmä, mutta tukkeutuminen ja sovelluksen kemialliset ominaisuudet voivat rajoittaa sen käyttöä.