siivilöinti

Siivilöinti on erotusmenetelmä, jossa sekoitus tai liuos kulkee huokoisen esteen, kuten siivilän, läpi. Suuremmat hiukkaset jäävät siivilän pinnalle tai kiinnittyvät esteeseen, kun pienemmät hiukkaset ja neste pääsevät läpi. Siivilän rei’itys eli karkeus määrittää, mitkä hiukkaset pidetään kiinni ja mitkä siivilöidään pois. Siivilöintiä voidaan suorittaa sekä kuivissa että märissä olosuhteissa ja sitä käytetään sekä kotitalouksissa että teollisuudessa.

Laitteistossa on paljon variaatioita. Keittiöissä yleisimpiä ovat pienen kokoluokan siivilät ja verkot, joita käytetään esimerkiksi keittojen ja mehujen sekä jauhojen tai nesteiden erottamiseen. Laboratorioissa käytetään tarkempia siivilöintikehiä, verkkoja ja kuppeja sekä erilaisia reikäkokoja sekä vaakasuoraan tai pystysuuntaisesti toimivia ratkaisuja. Teollisuudessa siivilöinti voi tapahtua suurilla, värisevillä tai pyörivillä siiviläjärjestelmillä, joissa lopullinen kiinteä aines erotetaan suuremmalla tehokkuudella ja nopeudella.

Prosessin keskeisiä tekijöitä ovat rei’ityksen koko ja muoto (siivilän karkeus), käytetty materiaali, virtausnopeus sekä mahdolliset paine- tai alipaineolosuhteet. Märkäsiivilöinnissä virtausta säädellään usein paineella tai alipaineella sekä luvulla, jolla neste kulkee siivilän läpi. Kuivasiivilöinnissä korostuvat fysikaaliset erot, kuten hiukkasen koko suhteessa siivilän reikien kokoon.

Siivilöintiä käytetään monissa sovelluksissa: elintarvikkeiden valmistuksessa kiinteiden jäämien poisto keitoista, kirkastamisessa ja juomien valmistuksessa, laboratoriossa näytteiden esikäsittelyssä sekä teollisesti rakeisten materiaalien ja epäpuhtauksien erottelussa. Siivilöinti eroaa usein suodatuksesta siinä, että siivilä toimii ensisijaisesti kiinteän ja nesteen erottelussa suurempien hiukkasten perusteella.