Siitepölytys

Siitepölytys on kasvin suvullisen lisääntymisen keskeinen prosessi, jossa siitepölyhiukkaset siirtyvät pölyttäjän tuotantopaikalta stigmaan tai muuhun hedelmöittämiskelpoiseen pinnalle, jolloin hedelmöitys voi alkaa. Siitepölytyksellä on tärkeä rooli sekä luonnon ekosysteemeissä että maataloudessa, sillä se mahdollistaa siementen ja hedelmien muodostumisen.

Siitepölytys voidaan jakaa abioottiseen ja biotiseen pölytykseen. Abioottinen pölytys tarkoittaa pölyhiukkasten siirtymistä ilman eläinapua, tyypillisesti tuulen tai veden vaikutuksesta. Tuulipölytys (anemophilia) on yleistä ruohoissa ja monissa puissa, kuten lehtikuusissa ja pajissa. Biotinen pölytys tarkoittaa siirtymää eläinten avustuksella, kuten mehiläisten, perhosten, kimalaisien ja joidenkin lintujen toimesta; näillä eläimillä on usein houkuttelevia kukkia, joihin ne vierailevat nektarin tai siitepölyn vuoksi.

Prosessi etenee siten, että siitepöly leviää ympäristöön, tarttuu yhteensopivan lajin stigmaan ja itää stigmaan muodostuvan pollen putken kautta kohti munasäkkiä. Siirtokulku johtaa hedelmöitykseen, jolloin munasolu hedelmöittyy, ja syntyy siemen sekä usein hedelmä.

Autogamia eli itsehedelmöitys on mahdollinen joillakin lajeilla, mutta yleisempää on allogamia eli risteytys, joka lisää geneettistä monimuotoisuutta. Pölytyksellä on sekä ekologista että taloudellista merkitystä, ja sen onnistuminen riippuu kasvilajin ominaisuuksista sekä pölyttäjien esiintymisestä ja ympäristön tilasta. Pölytys on myös yksi syy siihen, miksi pollen aiheuttaa allergioita ihmisillä.