Pölytyksellä

Pölytyksellä tarkoitetaan kasvien lisääntymisprosessia, jossa siitepöly siirtyy kukasta toiseen tai saman kukinnon sisällä samalla yksilöllä, jotta hedelmöitys voi alkaa. Siitepöly on pienikokoisia rakeita, jotka sisältävät siittiösoluja. Pölytys voi tapahtua sekä itse kukassa (itsepölytys) että eri kukilta (ristipölytys).

Pölytys tapahtuu sekä biotisten että abioottisten tekijöiden avulla. Biotisessa pölytyksessä siitepöly siirtyy esimerkiksi hyönteisten (mehiläiset, kimalaiset, perhoset) tai joillain lajeilla linnun ja lepakon avulla. Abiottinen pölytys tapahtuu pääasiassa tuulen tai veden kuljettamana. Joillain kasvilajeilla tuulipölytys on yleisintä, kun taas toiset lajit ovat riippuvaisia hyönteisistä pölyttäjistä.

Siitepölyhiukkaset siirtymisen jälkeen itävät vastaanottavalla pinnalla, ja siitepölyputket kasvavat kohti munasoluja. Tämän kautta tapahtuu hedelmöitys, ja lopulta kehittyvät siemenet sekä usein myös hedelmät. Pölytyksen onnistuminen mahdollistaa jälkeläisten syntymisen ja kasvien geneettisen monimuotoisuuden lisääntymisen.

Pölytys on sekä luonnon ekosysteemien että maatalouden kannalta keskeinen prosessi. Monien viljelykasvien tuotanto riippuu pölytyksen onnistumisesta, ja geneettinen vaihtelu pölytyksen kautta tukee lajien sopeutumista ympäristön muutoksiin. Ympäristötekijät kuten elinympäristöjen tilerakenne, ilmastonmuutos ja pölyttäjien runsas määrä vaikuttavat pölytyksen tehokkuuteen.

Etymologisesti sana patsa, pölytys juontuu sanasta pöly sekä sivumerkityksestä -tys, joka viittaa toiminnan tai prosessin muodossa tapahtuvaan, ja -llä ilmaisee instrumentaalista tapaa. Pölytyksellä tarkoitetaan siis sekä toiminnan että prosessin kautta tapahtuvaa siitepölyn siirtoa.