pölyhiukkasten

Pölyhiukkaset ovat ilmaan leijailevia tai ilmassa kulkevia hiukkasia, jotka voivat olla kiinteitä tai nestemäisiä. Niiden koko vaihtelee nanometreistä mikrometreihin, ja ne muodostavat osan ilman aerosolista. Pölyhiukkaset voivat sisältää mineraaleja, orgaanisia yhdisteitä sekä mikrobiologista materiaalia, ja niiden alkuperä on sekä luonnollinen että ihmisen toiminnan seurausta.

Luokitus perustuu hiukkasen kokoon: PM10 tarkoittaa halkaisijaltaan enintään 10 µm hiukkasia, PM2,5 enintään 2,5 µm; pienemmät ultrakevät hiukkaset (<0,1 µm) voivat kulkeutua syvälle keuhkoihin. Pölyhiukkasten koostumus vaihtelee ja voi sisältää mineraaleja, pölyä, nokipäästöjä, siitepölyä sekä bakteereita ja homeita.

Lähteet ovat sekä luonnollisia että ihmisen aiheuttamia: luonnollisia kuten hiekka-aavikot, meri-ilma ja tulivuorenpäästöt; sekä ihmisen tuottamia kuten liikenne, rakentaminen, teollisuus ja polttoaineiden palaminen. Ilmanlaatu riippuu sääolosuhteista, päästöistä ja hiukkasten leviämisestä, ja jotkut hiukkaset voivat kulkea pitkiä matkoja.

Vaikutukset ja mittaus: suurina pitoisuuksina pölyhiukkaset voivat ärsyttää hengitysteitä ja lisätä riskiä astmasta, keuhkoahtaumataudista sekä sydän- ja verisuonitaudeista. Pienemmät hiukkaset ovat erityisen huolestuttavia, koska ne kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon. Mittauksessa käytetään massapitoisuutta (µg/m³) sekä hiukkasen lukumäärää; yleisiä luokkia ovat PM10, PM2,5 ja ultrakevyt hiukkaset. Tiedot ohjaavat rajoja ja toimia.

Hallinta ja tutkimus: ilmanvaihdon, ilmanlaadun hallinnan ja suodatusjärjestelmien (esim. HEPA) rooli on keskeinen sekä sisä- että ulkoilmassa. Päästövähennykset sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla parantavat ilmanlaatua.