Signaalinvälitysjärjestelmiin

Signaalinvälitysjärjestelmiin tarkoitetaan järjestelmiä, jotka siirtävät informaatiota lähteestä kohteeseen käyttämällä erilaisia siirtokanavia ja tekniikoita. Ne voivat käsittää sekä analogisia että digitaalisia signaaleja ja niitä voidaan toteuttaa sekä johtimellisesti että langattomasti.

Keskeisiä komponentteja ovat lähde, lähettävä laite (lähetin), kanava, vastaanotin sekä usein muunto- ja koodauslaitteet. Lisäksi käytetään suodattimia, vahvistimia ja antenneja. Modulaatio, koodaus, multiplexing sekä virheenkorjaus ja synkronointi mahdollistavat tiedon tehokkaan ja luotettavan siirron. Fyysisen signaalin siirtämiseen käytetään erilaisia mediaa, kuten kupari- tai valokuitukaapelia sekä radiomediaa.

Signaalinvälitysjärjestelmiä voidaan luokitella analogeiksi tai digitaalisiksi sekä johtimellisiksi tai langattomiksi. Esimerkkejä ovat puhelinverkot ja internetin runkoverkot sekä langattomat järjestelmät kuten WiFi, mobiiliverkot ja satelliittiviestintä. Järjestelmät voivat olla point-to-point tai multipoint, eli moniyhteyksiä hallitsevia.

Suorituskykyyn vaikuttavat kaistanleveys, tiedonsiirtonopeus, viive, virheenkorjaus ja signaalin häiriöt sekä signaalin‑suhde-noise -tilanne. Standardien ja protokollien osalta signaalinvälitysjärjestelmät noudattavat organisaatioita kuten ITU-T, IEEE ja ISO/IEC sekä eräitä soveltavia järjestelmäkohtaisten standardeja kuten DVB, GSM/5G ja muut langattomien ja valokuituverkojen standardit.

Käyttökohteita ovat telekommunikaatio, internetin runkoverkot, broadcasting, sensoriverkostot sekä teollisuusautomaation ohjausjärjestelmät. Nykytrendejä ovat valokuituun perustuvat ratkaisut, langattomien verkkojen kehittyminen ja ohjelmistopohjaiset verkkotekniikat.