Signaalikaapeleita

Signaalikaapelit ovat johtimia ja kaapelijärjestelmiä, joiden tehtävänä on siirtää sähköisiä tai optisia signaaleja kahden tai useamman laitteen välillä. Ne kattavat sekä analogiset että digitaaliset signaalit, ja valinta riippuu sovelluksesta, taajuudesta, ympäristöstä sekä vaaditusta häiriönsiedosta ja kaistanleveydestä.

Päätyypit ovat koaksiaalikaapelit, ristiparikaapelit (UTP ja STP) sekä valokuitukaapelit. Koaksiaalikaapeli koostuu johtimesta, eristyskerroksesta ja ulkokuoresta sekä yleensä lisäsuojauksesta, joka auttaa estämään ulkoisia häiriöitä; niillä on tyypillisesti 50 ohmin tai 75 ohmin impedanssi. Ristiparikaapeleissa on kaksi johtoa kierretty toisiaan vasten; UTP (unshielded) ja STP (shielded) eroavat suojauksessa, ja CAT5e–CAT6 -tasoiset kaapelit ovat yleisiä tietoverkoissa, joiden impedanssi on noin 100 ohmia. Valokuitukaapelit siirtävät signaalin valon Keinoin ja tarjoavat suurta kaistanleveyttä sekä erinomaisen suojan sähkömagneettiselta häiriöiltä; ne käyttävät optisia liittimiä (kuten SC, LC, ST) ja soveltuvat pitkille matkoille sekä vaativiin ympäristöihin.

Tärkeimpiä suorituskykymittareita ovat impedanssi, kapasitanssi, signaalin häviö ja häiriönsuojaus. Kaapelin valinta riippuu taajuudesta, siirtoetäisyydestä ja ympäristöstä; korkeilla taajuuksilla tai pitkillä lenkeillä varmistetaan oikea impedanssi ja käytetään tarvittaessa lisäsuojausta tai toistimia. Asennuksessa kiinnitetään huomiota taipumis- ja taivutusvaatimuksiin sekä erillään voimakaapeleista pysymään standardien ja valmistajan ohjeiden mukaisena.

Käyttökohteita ovat audiovisuaaliset järjestelmät, tietoliikenneverkot, mittaus- ja ohjausjärjestelmät sekä teolliset automaatiojärjestelmät. Tämä tarkoittaa usein ympäristökohtaisia valintoja, kuten paloturvallisuusvaatimusten, kosteuden ja mekaanisen kestävyyden huomioimista sekä oikeiden liitosten ja päättelymenetelmien toteuttamista.