Sidekalvojärjestelmä

Sidekalvojärjestelmä (seroosikalvot) muodostuu kehon suurista seroosikalvoista, jotka peittävät sisäelinten pinnat ja linjavat kehon onteloiden sisäpinnat. Tärkeimmät osat ovat pleura keuhkojen ympärillä, perikardium sydämen ympärillä ja peritoneum vatsakalvon muodossa, joka vuorittaa vatsaontelon sisäpinnoja ja useita elimien pintoja. Näillä kalvoilla on keskeinen tehtävä kitkan vähentäminen elimien liikkuessa.

Rakenne ja toiminta perustuvat kahteen kalvo-osaan. Jokaisella seroosikalvolla on viskeraalinen kerros, joka kiinnittyy suoraan elimen pintaan, sekä parietaalinen kerros, joka vastapäätä onteloa. Näiden kerrosten välissä on pieni seroosinen tila, jonka täyttää seroosi nestettä. Neste toimii voiteluaineena, mahdollistaa sujuvan liikkeen ja suojaa kudoksia sekä liitännäisrakenteita kitkalta.

Sidekalvojärjestelmän kehitys ja koostumus liittyvät mesodermiin, ja kalvojen sisäpinnat muodostuvat seroosikalvojen solukerroksista, joita kutsutaan mesote­liumiksi. Kalvot voivat reagoida erilaisiin sairauksiin, kuten tulehduksiin ja nesteen kertymiseen. Serosiitti on yleinen termi näille tulehduksille: pleuriitti keuhkopussissa, perikardiitti sydämessä ja peritonealiitti vatsakalvolla. Nesteen liikakasvu voi johtaa effuusioksi, kuten hydrothorax, hydropericardium tai ascites.

Käytännön merkitys on kitkan minimointi ja riittävä tilavuus nesteen avulla, mikä mahdollistaa elinten normaalin liikkuvuuden ja toiminnan.