Sentrifugaaleja

Sentrifugaaleja ovat laitteita, joita käytetään nesteiden ja kiinteiden aineosien erottamiseen sekä fraktionointiin tiheydeltään erilaisten komponenttien perusteella. Laitteen pyörimisnopeus ja säde synnyttävät suuria sentrifugivoimia, joiden avulla tiheämmät osat painuvat pohjalle ja kevyemmät pysyvät ylempänä. Erottelu riippuu käytetystä nopeudesta, ajasta ja laitteiston ominaisuuksista; tulosta ilmaistaan usein suhteellisella sentrifugaalivoimalla (RCF).

Yleisimpiä laitteita ovat laboratoriocentrifugaalit (benchtop) sekä suuremmat teolliset mallit. Lisäksi on ultracentrifugeja, jotka saavuttavat erittäin suuria voimia ja soveltuvat pienimassaisille näytteille. Rotorityyppejä ovat kiinnitys- (fixed-angle) sekä heiluri-tyyppiset (swinging-bucket). Laitteisiin voidaan liittää lämpötilansäätö, ohjelmointiominaisuuksia sekä turvallisuus- ja huoltotoimintoja.

Käyttökohteita ovat biotieteet, kemia ja elintarviketeollisuus: veriplasman ja solujen erottaminen, solujen fraktionointi sekä proteiinien, DNA:n ja RNA:n sekä virusten puhdistus. Menetelmät kuten gradienttifraktointi hyödyntävät tiheydeltään eriytyviä liuoksia (esimerkiksi sucroosi- tai iodixanoli-gradienteja) monimutkaisten näytteiden erottamiseen.

Historia ja turvallisuus: Sentrifugaalien kehitys sai alkunsa 1900-luvulla Theodor Svedbergin työstä, joka johti analyyttisiin ja suuritehoisiin laitteisiin. Modernit mallit ovat pienempiä, nopeampia ja tarkempia sekä soveltuvat laajoihin tutkimus- ja teollisuuskäyttöihin. Turvallisuus on keskeistä, erityisesti roottorien tasapainotus, jäähdytys sekä säännöllinen kunnossapito.