Sensoroinnissa

Sensoroinnissa viitataan prosessiin, jossa laitteisiin, järjestelmiin tai ympäristöihin lisätään ja käytetään antureita tiedonkeruussa. Sensoroinnin tavoitteena on kerätä tarkkaa, reaaliaikaista tai historiallista dataa, joka tukee seurannan, hallinnan ja päätöksenteon automatisointia sekä optimointia. Sensoroinnissa kerätty tieto voi koskea esimerkiksi lämpötilaa, kosteutta, painetta, liikettä, valoa sekä erilaisia kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä.

Sensorointi voidaan toteuttaa eri tasoilla: tuotepohjaisena sisäänrakennetulla sensoroinnilla sekä järjestelmä- tai prosessitasoisena sensorointina, jossa useat sensorit ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Tiedon keruun jälkeen data siirretään ja tallennetaan usein pilveen tai reunalaskentaan, ja sitä käsitellään analytiikalla tai koneälyllä. Tiedon siirtämisessä käytetään sekä langallisia että langattomia ratkaisuja; yleisiä protokollia ovat MQTT, CoAP sekä teollisuusrajapinnat kuten OPC UA.

Hyödyt sisältävät paremman käyttövarmuuden, mahdollisuuden ennakoivaan huoltoon, energiatehokkuuden parantamisen, laadunvalvonnan sekä paremmat päätöksentekoprosessit. Sensoroinnin avulla voidaan ylläpitää turvallisuutta, optimoida tuotantoa ja tukea palveluiden personointia.

Haasteisiin kuuluvat turvallisuus- ja yksityisyyskysymykset, datan laatu ja yhdenmukaisuus, kustannukset sekä järjestelmien yhteentoimivuus. Lisäksi sensoreiden kalibrointi, virheellinen data ja järjestelmien ylläpito vaativat resursseja.

Sovelluskohteita ovat teollisuusautomaatio, älykkäät kaupungit, terveydenhuolto, ympäristön seuranta ja maatalous. Tulevaisuudessa sensoroinnissa kehittyvät tekoälypohjainen analytiikka, reunalaskenta (edge), digitaliset kaksoset sekä energiatehokkaat laitteet ja verkot.