Sanavarastoja

Sanavarastoja on käsite, jolla viitataan henkilön hallitsemaan sanaston kokonaisuuteen. Sanavarasto (monikko sanavarastoja) kuvaa sitä, mitkä sanat, ilmaukset ja sanalliset rakenteet yksilöllä on tiedossa, sekä näiden sanojen taivutusmuotoja, sanaluokkia ja merkityksiä. Käsite kattaa sekä yksittäiset sanat että usein käytetyt fraasit ja idiomit. Sanavarastojen määrä ja rakenne voivat vaihdella tilanteen, kielen ja opiskelu- tai kielenkäyttöjakson mukaan, ja niiden katsotaan muodostuvan sekä passiivisesta että aktiivisesta hallinnasta.

Sanavaraston rakenne ja ominaisuudet. Hyvin toimiva sanavarasto sisältää sekä lemmasanat (perusformoja) että niiden taivutus- ja derivaatiosuhteet, sekä monimerkitykselliset ja collokatiiviset ilmaukset. Se linkittyy semanttisiin verkkoihin, fonologiseen muistiin ja ortografiaan, ja sen sanavaraston osat voivat olla hallsittu eri tavoin: joitakin sanoja ymmärretään paremmin (receptiivinen tieto) ja toisia käytetään puheessa ja kirjoituksessa (tuottava tieto). Säännöt ja konteksti vaikuttavat siihen, miten sanat tunnistetaan ja mistä ne löytyvät muistista.

Kehitys ja mittaaminen. Sanavarasto laajenee altistumisen, lukemisen, kuulemisen ja vuorovaikutuksen kautta sekä tarkoituksellisella harjoituksella. Kielikoulutuksessa kiinnitetään huomiota sekä yksittäisten sanojen että useamman sanan ilmauksien oppimiseen ja käyttämiseen. Sanojen määrää arvioidaan erilaisilla sanavaraston testillä, jotka mittaavat sekä receptiivistä että tuotoksellista tuntemusta. Tulokset voivat vaihdella käytetyn mittarin ja kielen mukaan.

Merkitys käytännössä. Suuri sanavarasto tukee lukemisen ymmärrystä, puheen sujuvuutta ja yleistä kielitaitoa. Kieltenopiskelussa sanavaraston kasvattaminen kannattaa tukea sekä laajalla altistuksella että aktiivisella harjoittelulla, kuten kertauskellojen ja kontekstin mukaan tapahtuvan opettelun avulla sekä sanastoratkaisujen ja ilmauksien harjoittelulla.

See also: sanasto, sanastokasvu, liikkuva sanavarasto, mental lexicon.