Salauskäytäntöjä

Salauskäytäntöjä (salaus- ja avainhallintakäytännöt) ovat organisaatioiden menettelytapoja tiedon suojaamiseksi hyödyntäen kryptografiaa. Ne kattavat sekä tekniset ratkaisut että hallinnolliset prosessit, joita käytetään tiedon tallennuksessa ja siirrossa sekä tiedon käytön yhteydessä. Tavoitteena on estää luvaton pääsy, väärinkäyttö ja tietovuodot sekä varmistaa tiedon eheyys ja vastavuoroisuus.

Salaa voidaan käyttää kahdella pääalueella: tiedot levossa (data at rest) ja tiedot siirrossa (data in transit). Levossa salaus koskee esimerkiksi tietokantoja, varastoja ja varmuuskopioita, kun taas siirrossa käytetään protokollia kuten TLS/HTTPS, SSH ja sähköpostin salaus. Salaus voi olla symmetristä (esim. AES, ChaCha20-Poly1305) tai epäsymmetristä (esim. RSA, ECC), usein näiden yhdistelmillä kuten TLS-protokollissa.

Avainhallinta on keskeinen osa salauskäytäntöjä. Siihen kuuluu avainten luominen, tallentaminen, suojaaminen, kierrätys ja lopettaminen sekä käyttöoikeuksien hallinta. Hyvä käytäntö sisältää minimoidut pääsyoikeudet, HSM- eli hardware security module -pohjainen avainvarastointi, avainten kierrätysajat sekä auditointi- ja lokitusmenettelyt.

Hallinnolliset standardit ja lainsäädäntö ohjaavat käytäntöjä. Esimerkkejä ovat ISO/IEC 27001 -hallintajärjestelmät, NIST SP 800-53 sekä alakohtaiset vaatimukset kuten PCI DSS. Salauskäytäntöjä päivitetään säännöllisesti vastaamaan uusia uhkia, teknologioita ja säädöksiä, sekä ne integroidaan osaksi organisaation riskienhallintaa, henkilöstöä koskevia koulutuksia ja havainnointia.