Saasteohtu

Saasteohtu on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa saasteiden aiheuttaman haitan tai uhan potentiaalista ilmenemistä ympäristössä tai terveydelle. Termi yhdistää sekä päästöjen määrällisen että laadullisen riskin arvioinnin sekä niitä aineita tai toimintoja, joiden vuoksi haitalliset vaikutukset voivat ilmetä. Saasteohtu korostaa sekä mahdollisuutta että epävarmuutta, jolloin riskinarviointi ja hallintatoimet ovat keskeisiä.

Käyttö ja konteksti: Saasteohtua tarkastellaan erityisesti ympäristöriskien arvioinnissa, suunnittelussa ja päätöksenteossa. Sen piiriin kuuluvat ilmansaasteet, vesistöjen ja maaperän epäpuhtaudet sekä kuluttajatuotteiden ja elintarvikkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Arvioinnissa kartoitetaan lähde, esiintyvyys, altistuminen sekä terveys- tai ekosysteemivaikutukset.

Arviointiprosessi sisältää sekä kvalitatiivisia että määrällisiä menetelmiä. Menetelmien avulla tunnistetaan saasteohtu-tilanteet sekä määritetään, mitkä vaikutukset ovat merkittäviä ja miten ne voidaan hallita. Tyypillisiä keinoja ovat lähdeanalyysi, altistumisen mittaukset, toksikologiset arviot ja riskikuvaus.

Esimerkkejä: ilmanlaatuun liittyvät saasteohtu voivat liittyä pienhiukkasista PM2,5, typen oksideihin ja rikkidioksidiin johtuvaan päästöihin; vesistöjen ravinne- ja raskasmetallien aiheuttama epäpuhtaus; maa- ja rakennusmateriaalien epäpuhtaudet. Hallinnassa käytetään päästövähennyksiä, jatkuvaa monitorointia, ympäristöluvituksia sekä hätätilanteiden suunnittelua ja viestintää.

Termiä ei ole vakiinnutettu viralliseksi lainsäädännölliseksi käsitteeksi, vaan se esiintyy enimmäkseen ympäristönsuojelun ja riskinarvioinnin yhteyksissä. Käytännössä saasteohtu viittaa laajemmin saasteiden haittavaikutusten todennäköisyyksiin ja vakavuuteen, ja sen määrittely riippuu kontekstista ja käytetyistä arviointimenetelmistä.