Räjähte

Räjähteet ovat energiamateriaaleja, joiden kemiallinen vapautuminen tapahtuu nopeasti ja luo voimakkaan paineen, lämmön ja valon. Ne voivat olla kiinteitä aineita tai seoksia, ja niitä käytetään teollisuudessa, kaivostoiminnassa, rakennusten purkamisessa sekä joissakin puolustus- ja tieteellisissä sovelluksissa.

Räjähteet jaetaan usein herkkyyden ja käyttötarkoituksen mukaan. Primaariset eli erittäin herkät räjähteet toimivat laukaisun tai lähestymisen aiheuttaminaherkkyytenä, kun taas sekundääriset ovat vähemmän herkkiä mutta tuottavat suuremman räjähtövoiman. Näiden ryhmien ero sekä rakenteelliset lisäaineet mahdollistavat erilaiset käyttötavat ja hallitun energian vapautumisen. Lisäksi on suurvoimaisia seoksia, joita käytetään teollisissa räjäytyksissä sekä purkutöissä.

Tunnetuimpia esimerkkejä ovat TNT, RDX, PETN ja HMX. Teollisuudessa käytetään myös seoksia kuten ammonium-nitraatti-fuel oil (ANFO) sekä muita räjäytyssarjoja, joiden käyttöä säätelevät tarkat turvallisuus- ja valvontavaatimukset.

Räjähteet ovat erittäin vaarallisia aineita. Käsittely, varastointi ja kuljetus vaativat koulutusta, lupia sekä erikoistiloja, ja niiden käyttö ja hallussapito ovat tiukasti säänneltyjä sekä kansainvälisillä että kansallisilla tasoilla.

Räjähteiden historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin Alfred Nobel kehitti dinamiitin nitroglyseriinistä stabiloimalla sitä. Tämä mullisti räjähtävien aineiden teollisen käytön.