räjähtövoiman

Räjähtövoima on termi, jota käytetään kuvaamaan räjähteen tai räjähtävän prosessin vapauttamaa energiaa. Räjähdyksen yhteydessä vapautuu sekä lämpöä että mekaanista energiaa, ja syntyvää energiaa ilmenee muun muassa ilmanpaineen nopeana kohoamisena, kaasujen laajentumisena sekä paineaaltoina. Tämä energia saa aikaan liikettä, lämpöä ja rakenteellisia vaurioita ympäröivissä aineksissa sekä ilmakehässä.

Räjähtövoiman määrä voidaan arvioida eri tavoin. Yleisintä on mitata kokonaisenergia jouleina (J) tai megajouleina (MJ). Rakennusten, koneiden ja materiaalien suunnittelussa käytetään usein vertailukantaa TNT-ekvivalentin muodossa: yksi tonni TNT:tä vastaa noin 4,184 gigajoulea. Ylipaine ja siihen liittyvä impulssi kuvaavat paineen voimakkuutta ja keston aikaväliä, mikä on keskeistä blast-vaikutusten mallinnuksessa ja alueiden turvallisuusarvioinneissa.

Räjähtövoimaa tuottavat lähinnä kemialliset räjähteet sekä ydinräjähteet. Kemialliset räjähteet muuttavat kemiallisen energiankäytön nopeasti kaasumaiseksi tilavuuden laajenemisen kautta, kun taas ydinräjähteet vapauttavat huomattavasti suuremman energian ydinreaktioiden kautta. Räjähtövoiman käyttäytyminen riippuu monista tekijöistä, kuten räjähteen koostumuksesta, palamisen nopeudesta, suljettuja tiloja vastaan sekä ympäröivästä mediasta ja rakenteista.

Sovelluksissa räjähtövoimaa hyödynnetään esimerkiksi louhinnässä, purkutöissä ja puolustus- sekä tutkimusalueilla. Turvallisuus ja riskienhallinta perustuvat tarkkoihin mittoihin, standardeihin ja mallinnuksiin, jotka huomioivat ylipaineen, impulsit sekä seurausten mahdolliset rakenteelliset vauriot.