Risteytykset

Risteytykset tarkoittavat yksilöiden, lajikkeiden tai lajien välistä lisääntymistä, jonka tarkoituksena on ottaa yhdistelmä vanhempien ominaisuuksia ja tuottaa jälkeläisiä, joilla on haluttuja piirteitä. Ne ovat keskeinen osa kasvi- ja eläinjalostusta sekä kasvintuotannon kehittämistä. Risteytyksen tavoitteena on parantaa kuten satoa, laatua, vastustuskykyä, makua tai sopeutumista ympäristöolosuhteisiin.

Risteytyksiä voidaan tehdä sekä intraspecificesti (saman lajin eri lajikkeiden välillä) että interspecificesti (eri lajit). Onnistuminen riippuu sekä prezygotisista (ennen hedelmöitymistä tapahtuvat) että postzygotisista (hedelmöityksen jälkeiset) tekijöistä. Esimerkiksi siitepölyn siirtymistä koskevat esteet sekä jälkeläisten hedelmällisyys vaikuttavat risteytyksen onnistumiseen. Kasveilla usein syntyy F1-hybridejä, joilla voi ilmetä heteroosi eli hybridivahvuus, jolloin ominaisuudet voivat olla parempia kuin vanhemmilla.

Käytännön toteutuksessa risteytyksiä edistetään kontrolloiduin pölytyksin, esimerkiksi valitsemalla oikeat parentit ja suojaamalla kukat epätoivotulta pölytykseltä. Jalostuksessa voidaan käyttää myös takaisinristeytyksiä tai muita keinoja, joilla haluttuja ominaisuuksia siirretään ja stabiloidaan. Risteytykset ovat perinteisen jalostuksen ydin ja niitä käytetään sekä markkinoille suunnatun tuotteen että lajikkeen sopeutumiskyvyn parantamiseen.

Esimerkkejä ovat maissin ja vehnän F1-hybridsysteemit sekä omenapuun ja muiden puulajien valintaprosessit, joissa halutaan monipuolisia ja kestäviä ominaisuuksia. Risteytykset eroavat geneettisestä muuntamisesta siinä, että ne perustuvat luonnollisiin periytyviin prosesseihin ja valinnan kautta tapahtuvaan ominaisuuksien yhdistämiseen.