hybridivahvuus

Hybrivahvuus, usein kutsuttu myös heteroosi, on ilmiö, jossa hybridien fenotyyppinen suoritus ylittää kummankin vanhemman ominaisuuksien keskiarvon tai parhaan yksilön. Sitä havainnellaan erityisesti kasvi- ja eläinjalostuksessa, jossa F1-hybridit voivat osoittaa suuremman sadon, nopeamman kasvun ja paremman stressisietokyvyn verrattuna vanhempiin jalostuslinjoihin. Hybrivahvuus on monimutkainen ilmiö, jonka ilmenemiseen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että ympäristöolosuhteet.

Merkittävimmät selitysmallit ovat dominanssi-, ylidoominanssi- ja epistasioteoriat. Kun kaksi erilaista alleelia yhdistyy, heterotsygoottinen yksilö voi ilmaista ominaisuutta paremmin kuin kummankaan vanhemman homozygoottinen allelijoukko. Lisäksi geenien vuorovaikutukset ja epigenetiset muutokset voivat parantaa tai heikentää ilmentymää, jolloin satoa, kasvua tai sietokyvyn parantuminen voi ilmetä monimutkaisella tavalla.

Hybrivahvuutta hyödynnetään laajasti viljelykasvien jalostuksessa sekä eläinjalostuksessa. Esimerkkejä ovat maissi, riisi ja rapsi sekä karjatalouden ominaisuuksien kehittäminen. F1-hybrideilla on usein suurempi sato, parempi kasvukyky ja tasaisempi tuotos verrattuna linjojen risteytyksiin. Koska hybridi ei yleensä periydy samalla tasolla seuraavissa sukupolvissa, viljelijät käyttävät hybridinsiemeniä uudelleen joka vuosi.

Rajoitteisiin kuuluvat korkeammat siemen- ja tuotantokustannukset sekä mahdollinen vaihtelu ympäristötekijöiden mukaan. Tutkimus kehittää genomisen valinnan ja markerien avulla tehtävää valintaa, jotta hybrivahvuutta voidaan hallita ja soveltaa kestävästi. See also heteroosis.