Riskiperusteisuuden

Riskiperusteisuus tarkoittaa toimintatapaa, jossa päätökset, valvonta ja resurssien kohdentaminen ohjataan riskien arvioinnin perusteella. Tavoitteena on priorisoida toimet niiden mahdollisten haittojen vakavuuden ja ilmenemisen todennäköisyyden mukaan, sen sijaan että kaikkia tilanteita käsiteltäisiin samalla intensiteetillä. Prosessi sisältää riskien tunnistamisen, riskin luokittelun ja arvon määrittämisen (riskin suurus), priorisoinnin sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteutuksen ja seurannan.

Käytännössä riskiperusteisuus hyödyntää erilaisia analyysimenetelmiä, kuten riskimatriiseja, todennäköisyys–vaikutus -arvioita, skenaarioanalyysejä sekä elinkaarilähtöistä seurantaa. Kansainväliset viitekehykset, kuten ISO 31000, sekä turvallisuus- ja tietoturva-alan mallit, kuten NIST RMF, ohjaavat sen toteuttamista. Eri sektoreilla riskiperusteisuus tarkoittaa esimerkiksi julkisessa hallinnossa priorisointia valvontatoimissa, terveydenhuollossa kliinisten riskien mukaan kohdennettua laadunvarmistusta sekä finanssialalla valvontakanavien räätälöintiä riskin mukaan.

Hyödyt ovat resurssien parempi kohdentaminen, nopea reagointi korkea-riskialueisiin sekä parempi sopeutuvuus epävarmuuteen. Haasteina korostuvat tiedon laadun ja kattavuuden puute, epävarmuus arvioissa sekä läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen päätöksenteossa.