Riskinarvioinnilla

Riskinarviointi on systemaattinen prosessi, jolla tunnistetaan, analysoidaan ja arvioidaan riskit sekä määritellään toimenpiteet niiden hallitsemiseksi. Riskinarvioinnilla pyritään parantamaan päätöksentekoa, turvallisuutta sekä laatua ja taloudellista vakautta sekä varmistamaan lainsäädännön ja standardien noudattaminen. Sillä on laaja sovellettavuus työpaikoilla, projekteissa, tuotannossa, terveydenhuollossa, ympäristöasioissa ja tietoturvassa.

Prosessi koostuu tyypillisesti riskien tunnistamisesta, riskianalyysistä, riskin arvioinnista, riskin priorisoinnista sekä toimenpiteiden suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta. Tunnistaminen kattaa henkilöt, prosessit, työympäristön sekä ulkoiset tekijät. Analyysi voi olla kvalitatiivinen, kvantitatiivinen tai näiden yhdistelmä; yleinen väline on riskimatriisi, jossa todennäköisyys ja vaikutus yhdistetään. Joissakin sovelluksissa käytetään edistyneempiä menetelmiä, kuten fault tree -analyysiä tai bow-tie-diagrammeja.

Tuloksena syntyvät muun muassa riskirekisteri, vastuuhenkilöt sekä toimenpide- tai siedätyssuunnitelma. Seurantaa ja säännöllistä uudelleenarviointia käytetään varmistamaan, että toimenpiteet ovat toimivia ja muuttuvat olosuhteet huomioidaan. Käytännössä riskinarvioinnilla voidaan osoittaa oikea-aikaisesti, mitkä riskit vaativat huomion ja mihin resursseja tulisi kohdentaa.

Käytännössä termi riskinarvioinnilla viittaa sekä menetelmiin että toimintatapaan, jolla riskinarviointi toteutetaan. Kansainvälisesti standardit ja järjestelmät, kuten ISO 31000 sekä ISO 45001, tukevat prosessin rakenteellisuutta ja jatkuvaa parantamista. Suomen lainsäädäntö erityisesti korostaa riskinarvioinnin merkitystä työympäristöissä.